VIELÄ HETKI ODOTUSTA

Lopputalvi on puutarhaintoilijan kannalta taatusti ankeinta aikaa. Voi tehdä suunnitelmia ja vähän jo kylvää. Mieltä kalvavat kuitenkin tositoimet, jotka ovat jo niin lähellä ja samaan aikaan niin kaukana.

Pientä mielenrauhaa tuovat ruukku- ja leikkokukat. Tällä hetkellä syyhyttävät erilaiset palmut ja aloe verat. Sisällä kelpaa mikä vain kukkiva; hortensiat, tulput, ruusut, narskut... Kaikki käy. Kannattaa muuten tsekata Ikean valikoima, joka on aina edullinen. Olen ostanut sieltä jo useamman kerran isoja hortensioita ja viimeksi tarttui mukaan pieni jukkapalmu.

Mielenrauhaa tuovat myös puusta putoilleet koivunoksat ja kranssit, joita niistä voi kieputella. Bongasin myös ensimmäiset pajunkissat. Luulen että niistä täytyy tänä vuonna saada kranssi. Sisälle niitä ei meille allergioiden vuoksi tule.

Sirkutuksen määrä lisääntyy ulkona koko ajan. Vaikka kevät on näin lähellä, niin muistetaan kuitenkin ruokkia lintuja vielä hetki. 

SHARE:

HELLEBORUS

Joulukuun puolessa välissä ostetut jouluruusuni voivat vieläkin hyvin. Ne kukkivat tänä vuonna melkein kaksi kuukautta. Joulukukista nämä ovat ainoita, joita jaksan katsoa vielä joulunpyhien jälkeenkin. Kukinnan jälkeen ne työntävät uusia vihreitä lehtiä, jotka isoksi kasvettuaan kuivahtavat ja joutavat leikata pois.

Tämä on kasvi joka todella kannattaa säilyttää vaikka kituuttaen kevääseen saakka. Vaikka ulkomuoto olisi hieman nuutunut, virkistyy se usein ulos istutettaessa. Hyvällä paikalla siitä voi saada monivuotisen ystävän, joka kukkii keväisin.

Jouluruusu on hieman tyyriin puoleinen. Ostin omat taimeni ihan tavallisesta supermarketista, missä niitä saa isoina taimina usein alle seitsemän euron. Parhaiten ne kestävät talven yli, kun ottaa ne muovipoteistaan ja siirtää isompaan kasvuastiaan ja lisää niille multaa.

Tykkään myös sen vanhanaikaisesta lempinimestä: musta pärskäjuuri. Muistaakseni se liittyy jotenkin siihen, että sen mustat juuret aivastuttavat.  En ole tosin käytännössä kokeillut.

Monta kertaa kertaa käynyt niin, että talvetettava kukkani tai jouluruusu kuolee juuri ennen kasvukautta. Nyt sormet ja varpaat ristissä, että tämä kaksikko selviää pakkasista ja saan istuttaa ne vielä ulos. 

SHARE:

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Ystävänpäivä on kaikessa suloisuudessaan piristävä. Pieni imelyys silloin tällöin ei haittaa.

 

Hellitään, halitaan ja herkutellaan!

SHARE:

ENSIMMÄISET SIRKKALEHDET

Kasvatus on jo hyvässä vaiheessa. Ensimmäiset sirkkalehdet kuuluvat pelargoneille. Nämä itivät nopeasti, ihan parissa päivässä. Purppuravaula antaa vielä odotella itseään.

Olen huomannut, että erityisesti kesäkukkia kasvattamalla säästää pitkän sentin. Osan niistä voi myös talvettaa. Tänä vuonna kokeilen täysin uusia lajeja. Voi olla pelakoiden ostaminen pikku pistokkaina on fiksumpaa, mutta kivaa tämä kokeileminen on. Näiden lisäksi tulossa on lisäksi aikaisin kylvettäviä perennoja. Hyötykasvit saavat vielä odottaa.

Taimien nostelussa on apuna kätevä kehikko, jossa on ritiläpohja. Vinkkinä puutarhamessukävijöille, hollantilaiset kasvimyyjät myyvät näitä edullisesti viimeisen messupäivän lopussa. 

SHARE:

VALOILMIÖ

Aamupalapöydässä istuessani vastaan tuli jotain mitä en ole moneen kuukauteen nähnyt.

Vaikka päivä pitenee ja illalla on valoisaa pidempään, niin silti tämä aina yllättää joka vuosi.

 

Olisiko se kevät joka sieltä yrittää punkea?

SHARE:

MIKÄ ON VALMIS

Vastasin viikko sitten blogihaasteeseen, jossa kerroin haaveilevani valmiista puutarhasta. 

Intohimoiset puutarhabloggaajat ja –harrastajat älähtivät kommenteissa. Valmista puutarhaa ei ole olemassakaan. Vai onko? Olisiko olemassa edes sellainen valmis, että edes ensimmäinen kierros olisi tehty?

Omakotitalon pihamme 2300 neliötä on ollut melkoinen haaste. Muuttaessamme tänne oli vastassa valtava purkukuntoinen vaja ja loppupiha työnsi komeaa voikukkaa. Niin korkeaa, että muistoissani ne yltävät vyötäröön asti. Ne vähät perennat mitä lopulta löysin, olivat lähinnä keltaisia –kultapalloa ja kultapiiskua. Toivoa loivat vanhat omenapuut ja yksi pioni. En ymmärtänyt alkuunkaan miten suuri savotta oli edessä. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin alan jo päästä jyvälle.

 

Etenemistä on hidastanut lähinnä se, että olemme ohjanneet rahat sisätilojen remonttiin, maalämpöön ja salaojaremonttiin. Tarvitseeko edes kertoa millaista jälkeä nuo kaksi viimeistä saavat aikaan pihassa?  

Monen muun nuoren aloittevan pihanlaittajan tavoin otin vastaaan ihan mitä vain jakotaimia. Sen kummemmin miettimättä omia mieltymyksiäni. Tärkeintä on ollut kuitenkin se, että olen saanut kokeilla ja opetella. En tiedä onko valmis käsitteenä oikea. Minulle se tarkoittaisi sitä, että sisäänkäynti ja terassi olisivat valmiit ja joutomaa olisi muisto vain.

Puutarha on minulle  rentoutumisen, kuntoutumisen ja ilon paikka. Sellaiseen se on onneksi nyt jo valmis.

SHARE: