MUSTASILMÄSUSANNAN TALVETUS

Kollegani on sitä mieltä, että jokaisella puutarhurilla on oma pimeä kohtansa. Ja tämä on kuulemma minun. Nimittäin mustasilmäsusannaharrastaminen. Kyllä minulla joku jännä suhde näihin veijareihin on, koska en edes pidä kasvia erityisen kauniina. Ensimmäiset siemenet taisin kylvää puolivahingossa. Siemenestä matka isoksi köynnökseksi oli niin kiehtova, että olen jaksanut seurata sitä jo useamman vuoden.

Tiesin että mustasilmäsusannaa on aikoinaan kasvatettu myös huonekasvina. Nyt useamman talven seuranneena, kun se rapistaa lähes kaikki lehtensä en ihan täysin ymmärrä miksi. Luulen että kyse on ollut enemmän talvettamisesta kuten minullakin. 

Kannan köynnöksen sisään elokuun lopussa, katson kun se karistaa lehtensä, huolestun ja lopulta ihastun kun uusia lehtiä alkaa hiljalleen ilmaantua viimeistään helmikuussa. 

Öljylämmityksen aikakaudella viileä keittiömme oli mitä parhain talvetuspaikka. Siirryimme maalämpöön ja tasalämpöinen talo ei ollutkaan enää sussun mieleen. Otin riskin viime syksynä ja kiinnitin kasvutuen ihan työhuoneen ikkunaan kiinni. Arvelin että kylmä ikkuna viilentää sitä sopivasti. Leikkasin kuivia lehtiä ja varsia kunnes jäljellä oli pahimmillaan neljä tervehköä lehteä. Heikko elpyminen alkoi tammikuussa. 

Vasemmanpuoleinen mustavalkoinen kuva kertoo tilanteen helmikuun lopulta, kun kasvu oli jo käynnissä. Oikealla tilanne viime viikolta. En uskalla vaihtaa edes multia, koska tiedän kokemuksesta sussun ärtyvän ronkkimisesta. Nyt altakastelulaatikko on kyllin iso tälle yhdelle köynnökselle. Hän saa olla siinä rauhassa. Kaivan vanhaa multaa ympäriltä pois ja lisään uutta tilalle. Lannoittamisen aloitin helmikuun lopussa.

Neljä vuotta täyttänyt sussuni on jo tosi rakas. Kylvän näitä yleensä keväisin ja talvetan neljä kappaletta. Aina pari niistä kuolee. Joskus ne ovat iloisesti kukkineet sisällä jo maaliskuun alussa.

 

Mustasilmäsusannan lisäksi talvettaa voi esimerkiksi keijunmekkoa ja kelloköynnöstä. Rohkeasti kokeilemaan!