Alan vaihtajana kuulen usein haikeita toiveita kertojan omaa työuraa koskien. Puutarha ja maisemasuunnittelu herättävät myös ihastusta. Jopa alaa harrastamattomissa. Luulen että luova työ ylipäätään huokuu boheemiutta ja rentoa elämää. Hyppäämistä oravanpyörästä.
Matka pihasuunnittelun pariin otti pari hikistä vuotta opintojen parissa jotka yllättivät insinöörimaisuudellaan. Enemmän kerroksia maan alta kuin kasvioppia. Ala vaatii myös useamman uuden ohjelmiston opiskelun: CAD, VectorWorks, Photoshop, SketchUp jne. Vieläkö tuntuu rennolta ja luovalta?
Mutta oli se kaikkea muutakin. Myös niitä kasveja, maiseman ymmärtämistä, suunnittelua ja piirtämistä.
Onnistuin tahkoamaan neljän vuoden opintojen kurssit noin kahdessa vuodessa. Se onnistui sillä, että kävin kahta vuosikurssia samanaikaisesti. Toki sain myös hyväksilukuja aiemmasta tutkinnostani.
Mikään tuosta ei olisi onnistunut ilman joustavaa ja pitkäpinnaista miestä. Olin myös luova työn suhteen. En sitoutunut mihinkään vaan tein keikkatöitä, kun aikaa oli. Se taas vaati riskinottoa ja tarkkaa talouskuria.
Kenelle tahansa alaa suunnittelevalle tärkein neuvoni olisi miettiä työ jota kohti aikoo mennä. Suunnitteluhortonomin tutkinto taipuu moneen. Verkostoituminen jo opintojen alusta on tärkeää. Harjoittelupaikat kannattaa valita sen mukaan, missä voisi nähdä itsensä töissä muutenkin. Vein itseni jatkuvasti äärirajoille ja kokeilin myös juttuja joissa olin mukavuusalueeni ulkopuolella.
Näistä isoin juttu oli ryhtyminen toimittajaksi ja kuvittajaksi. Ne täydentävät työpalettiani, kun pihasuunnitelmia ei ole tarpeeksi. Ne mahdollistavat ainakin toistaiseksi yrittäjänä olemisen.
Haave omasta yrityksestä oli kytenyt jo pitkään. On ollut hienoa huomata, että omat siipeni kantavat ja töitä riittää.
Kannustaisin ketä tahansa tarttumaan mahdollisuuksiin joita tämä yksi ainoa elämä tarjoaa.
Se on liian lyhyt hukattavaksi.
Monet varmaan ajattelevat, että sinun työsi on kepeää ruusuilla tanssimista. Ja että suurinpiirtein olet saanut kaiken kuin lahjaksi. Harva tulee ajatelleeksi, kuinka paljon aherrusta ja pänttäämistä aikuisopiskeluunkin sisältyy. Ja kuinka se vaatii pitkää pinnaa ja monia uhrauksia myös opiskelijan perheeltä. Nostan hattua kaikille, jotka jaksavat ryhtyä vaihtamaan alaa ja ammattia ja päättävät opiskella perheen ja arjen lomassa. Se ei ole helppoa, mutta ihan varmasti kannattavaa. Etenkin tänä päivänä, kun mikään ammatti ei välttämättä takaa elinikäistä työpaikkaa. Unelmista kannattaa pitää kiinni ja niiden eteen kannattaa myös ahertaa. Hyvä kirjoitus, onnea sinulle jatkossakin!
VastaaPoistaKiitos. On myös oma valinta tehdä näin monta hommaa samaan aikaan. Kuitenkin se tuntuu tekevän minut onnellisimmaksi. Olo on surkea kun aika ei riitä kaikkeen. Yrittäjänä olen pystynyt parhaiten ketjuttamaan hommia, niin että iltaisin on aikaa perheelle eikä töille :)
PoistaErittäin hyvä kirjoitus alanvahtamisesta. Näin kun itse on tuolla koulutuksen puolella töissä niin väliin tuntuu, että ihmisten vaan pitäisi uskoa omiin unelmiinsa vahvemmin ja uskaltautua tuohon riskinottoon ja verkostoitumiseen. Kyllä se sitten myös on palkitsevaa kun löytää sen oman jutun ja omat ratkaisut =) Tsemppiä mahtivalintaan - yrittäjyys on se mikä tätä maata vie eteenpäin ja tekee omista haaveista totta =)
VastaaPoistaSamaa mieltä. Jos alkaa pelkäämään liikaa niin kutsuu kaikkea negatiivista luokseen. Hyvä draivi tarttuu muihinkin. Haaveiden lisäksi pitäisi miettiä konkreettisesti mitä todella toivoo. Ja se kannaattaakin miettiä tarkasti. Voi käydä niin, että saa mitä toivoo :D
PoistaOlen kanssasi samaa mieltä. Kerran täällä vaan ollaa, joten jos tuntuu siltä, että työ ei ole juuri sitä oikeaa, on onni saada vaihtaa alaa. Helpostihan se ei käy, mutta antaa paljon. Meillä täällä kotoisessa maassamee on onneksi alan vaihto ja lisä- ja täydennyskoulutukset mahdollistettu hyvin. Minusta uuden oppiminen on niin kivaa, että opiskelen itse jatkuvasti jotain uutta.
VastaaPoistaMunkin tekisi mieli jo opiskella jotain lisää, mutta nyt on aika keskittyä myös töihin. Kyllä sen lisäkoulutuksen aika taas jossain vaiheessa tulee.
PoistaJos olisin nuorempi ja koulut lähempänä, hakeutuisin puutarha-alalle. Nuorena ko. ala ei käynyt edes mielessä. :0(
VastaaPoistaKyllä siellä koulussa oli samaan aikaan viiskymppisiäkin. Ja kuka sitä määrittää milloin on liian myöhäistä. Jokainen kai omalla kohdallaan. Aina ehtii. Ja työn ohella voi ottaa vähän iisimmälläkin tahdilla kuin mä otin. Onneksi aina voi harrastaa:)
PoistaOsuva ja hieno kirjoitus!! Täällä ollaan tavoiteltu haaveita jo itseasiassa kolmisen vuotta, helppoa se ei todellakaan ole ollut mutta toivottavasti hyvin pian päästään tavoitteeseen. Toivottavasti, eiku lupaan, vannon, pidän kiinni tavoitteesta, juoksen kohti haaveita ja mitäkätä sitä vielä keksis sanoiksi!! :) Sie ainaskii oot niin omalla alalla!!!!! Mikä ihana toi sun kuvittajantyö on..? <3 Hyvä kirjoittaa kaikkine kirjoitusvirheineen, mutta trimmerin kanssa hääränneenä tuolla ryttelössä ei jaksa edes nostaa käsiä, joten en korjaa!! Onneksi sain trimmerin sekaisin tai muuten olisin tuolla vielä aamuyöstä hääräämässä. :D
VastaaPoistaMitä sä opiskelet? Mä kuvitan omaa palstaani puutarhalehdessä. Piirrän satunnaisesti kasveja myös muidenkin juttuihin. Sellainen kuvittajan työ. Mä olen pikkutytöstä haaveillut lastenkirjojen kirjoittamisesta ja kuvittamisesta. Ehkä sitäkin vielä joskus sitten :)
PoistaJa muista huilata! Mä en oikein kesällä kauheasti muista. Onneksi talvella ehtii nukkua :D
Tarina taitaa olla aika pitkä kirjoitettavaksi, mutta päätin kolmisen vuotta sitten pitkäkestoisen päivätyöni ja hyppäsin koulunpenkille, valmistuin etuajassa sisustajaksi. Sisustaminen, somistaminen ja nuorempana käydyn juhlapalvelukouluni yhdistäminen on ollut nyt haaveena sekä tavoitteena.. Kerran tälle tielle lähdettiin (tosin ystävien painostuksen pohjalta) niin tällä tiellä pysytään, en kadu hetkeäkään sillä jokainen päivä on opettanut uutta ja mahdollisuuksien mukaan opitaan/opiskellaan lisää.. Viimeisen vuoden olen pyrkinyt mukaan alalle ja nyt ei olisi kuin piiruavaille valmista ja pian minusta pitäisi tulla yrittäjä. :) Kyl siitä varmaan vielä kuulette, ehkä blogissani, jonain päivänä.. En paljasta liikaa!!! :D
PoistaPiirtäminen, rakastan piirtämistä!!! IHANAA että piirrät kaikelle kansalle <3 Lastenkirja on myös omissa haaveissani, mutta sinä saisit piirtää minä voin suunnitella!! :D Hihiii.
Öhm, iloista alkanutta viikkoa teille sinne. Yritetään muistaa huilaaminen, mutta kuten itsekin kirjoitit niin talvellahan sitä ehtii nukkumaan. Tosin minulla tuppaa toi ruppi kertomaan kun juoksen liikaa, mutta hetken hölläys kyllä helpottaa ja sitten juostaan taas (voih, minkäs sille luonnolleen tekee). :D
Sun höngällä onnistut taatusti! Mäkin mietin joskus sisustamista ja juhlien järjestämistä. Ihanan kuuloinen ammatti. Varsinkin kun voi täältä käsin mehustella ja jättää raatamisen sulle:D
PoistaHyvä ja rohkaiseva postaus. Kiva kuulla että alan vaihto tuntuu sinusta edelleen hyvältä vaihtoehdolta. Kyllä puutarha-ala on kiinnostava ala, itsekin varmaan harkitsisin sitä jos olisi mahdollisuus. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaNäen alan niin paljon muunakin kuin puutarha-alana. Hortonomi-tradenomi-tutkinto tuntuu ainakin tällä hetkellä tosi hyvälle. On myös kivaa, että harrasta-minä ei ole kadonnut minnekään matkan varrelle tai hautautunut töihin.
PoistaHyvä postaus! Itsekin vaihdoin alaa muutama vuosi sitten, nyt kylläkin palasin takaisin entiseen:) Silloin alan vaihto vuotena minulla oli kaksi vaihtoehtoa; lääketeknikko oppisopimuksena ja muuruveden puutarhalinja. Muuruvedelle olisin päässyt, mutta valitsin toisin:(
VastaaPoistaRaha ratkaisi....mitähän sitä nyt tekisin jos olisin valinnut toisin....Onnea sinulle valitsemallasi tiellesi!
Mäkin joskus jossittelen, vaikka pyrin välttämään sitä. Olisinko nyt opiskellut maisema-arkkitehdiksi, jos olisin jo 20-vuotiaana opiskellut hortonomiksi mitä harkitsin. En tosin usko, että olisin samalla palolla tällä alalla. Aikuisena valitut asiat monesti kantavat paremmin. Ja kaupallinen tutkinto ei mene koskaan hukkaan.
PoistaNiinpä! Työ unelmien eteen kannattaa aina! Olisikin kiva nähdä kuvituksiasikin täällä bloginkin puolella! Kiehtovaa, että osaat piirtää kasveja, kuin valokuvaamista ilman kameraa! Minäkin olen aina haaveillut lastenkirjan kirjoittamisesta, kuvittajaksi minusta tosin ei varmaan ole... :) Ja juuri olen miettinyt mitähän elämässä tekisi, lasten jälkeen sairaanhoitajan töihin palanneena tulee pohtineeksi kaikenlaista! Kiva kun pohdit täällä ääneen ajatuksiasi!
VastaaPoistaBlogi tuntuu niin henkilökohtaisesti, että tänne en ole piirroksia laittanut. Liian korkea rima sellaiseen. Ihan eri juttu antaa painattaa niitä lehteen :D
PoistaHyvin todettu!
VastaaPoistaMiltähän maailma näyttäisi, jos kaikki tarttuisivat mahdollisuuksiin ja unelmiin?
PoistaHieno kirjoitus! Itse muutin parinkymmenen Helsinki-Espoo -vuoden jälkeen lapsuusmaisemiin mökilleni, enkä ole katunut. Ammatti ei ole vaihtunut, mutta aiheet juttuihin ja yhteistyökumppanit osittain kyllä. Ympäristö on antanut mahdollisuuksia moniin uusiin kokeiluihin ja rohkeasti olen niihin tarttunut. Elämä kantaa, kun luovasti soljuu sen mukana. Jostakin kun luopuu, saa tilalle paljon uutta. Ja mitä lastenkirjaan tulee, kuvituksenkin olen jo suunnitellut, mutta niin monta muuta kirjaa on tehtävä vielä ennen sitä, hih! Ihanaa juhannusviikkoa, terkuin Suska koivuladesignesta.
VastaaPoistaUskon tuohon mitä sanoit. Jotain uutta tulee aina tilalle. Ja elämän vietäväksi kannattaa heittäytyä. Ainakin hyvällä tavalla. Uskoen, että siivet kantavat. Mäkin voisin kirjoittaa liudan kirjoja. Hirveä homma vaan saada niitä valmiiksi. Vielä ei ole yhtäkään, mutta joskus on :D
PoistaMielenkiintoinen ja itsellenikin ajankohtainen aihe. Hienosti olet päässyt uudelle alalle sisään! Ja työtä se on varmasti vaatinut..
VastaaPoistaIlman työkokemusta ja kaupallista taustaa tuskin olisin pystynyt verkostoitumaan näin nopeasti. Tsemppiä sulle!
PoistaPakko kommentoida, vaikka hienosta postausaiheestasi on jo viikko vierähtänyt.
VastaaPoistaOlen vaihtanut alaa pari kertaa, molemmat luovia aloja ja tukevat toisiaan.Puutarha-alalla en ole, vaikka usein mieli tekisi =). Onneksi on oma puutarha ja luovuus ei rajoitu tiettyyn alaan, vaan monia asioita voi soveltaa puutarhaan, yhdistellä ja bongata ideoita ihan toisilta aloilta.
Aikaa ja sinnikkyyttä alanvaihto vaatii, eikä kaikkea voi saada. Jos opiskelee, ei ole töissä. Jos opiskelee töiden ohessa, ei ole aikaa. Jos on töissä ja tarvitsee rahaa, ei voi heittäytyä opiskelemaan... Lisätään lapset yhtälöön, niin asia mutkistuu entisestään.
Teatteripuvustusta opiskelin, kun lapset oli aika pieniä, graafista suunnittelua taas töiden ohessa. Rankkoja valintoja molemmat, mutta silti kannatti. Puolison tuki ja kannustus oli kyllä mannaa.
Haaveista kannattaa pitää kiinni ja toteuttaa ne vaikka vähin erin, kuten toteat.
Olen kanssasi harvinaisen samaa mieltä. Olet onnekas, kun olet voinut opiskella. Koen itse ihan samaa. En ymmärrä miten itse olisin selvinnyt, jos puoliso ei olisi tukenut. Se sai kyllä tsemppaamaan ja kirimään tahtia.
Poista