Pahoittelen jo etukäteen postauksen kuvien määrää. Mutta kun katsoo akileijoja ja niiden kekseliäitä risteytyksiä, ymmärtää miksi jokainen näistä on ansainnut kuvansa blogissani.
Akileijat olivat ensimmäisiä perennoja joita kasvatin siemenestä. Olin äimistynyt miten ison määrän perennoja sain pussillisesta siemeniä. Tein niistä ison penkin, joka kukkii vieläkin. Ahkerina siementäjinä ne tekivät pikku-akileijoja kaikkialle.
Uteliaani mietin miltä jokainen näistä pikkuruisista tulisi näyttämään. Tein uuden penkin, ja vielä toisenkin omenapuiden alle. Sinne olen vuosien saatossa pienokaisia siirtänyt. Katvepaikka näyttää nyt ihanalle!
Suosikkejani ovat tällä hetkellä tällaiset vaaleanpunaiseen ja burgundin punaiseen taittuvat yksilöt.
Hauskaa on myös, kun ne risteytyvät esimerkisi kerrannaisten Barlow-lajikkeiden kanssa.
Tai välillä joukossa on niin mielenkiintoisia yksilöitä, että mikä muukaan sen selittäisi.
Joukossa vilistää naapurin kiusa, eli pihakäenkaali. Monen inhokki, mun suosikki. Ei haittaa vaikka karkailee myös nurmikolle. Akileijojen kanssa lyömätön parivaljakko.
Penkin keväisen kukinnan varmistavat erilaiset fritillariat. Akileijojen kukinnan jälkeen on hieman tyhjempää, mutta kohta koittaa lehtosinilatvan, ruusunätkelmän ja vajoliljojen aika. Silloin ei enää harmita.
Näiden kukintaa odotan joka kesä. Ja kohta jo kaipaan niitä.
Vau! Penkki pelkistä akileijoista kuulostaa ihanalta! Äitini aina karsasti akileijoja niiden liikkuvuuden vuoksi ja minäkin olen tämän vuoksi kitkenyt ne pois. Paitsi sen yhden, jonka sain taimenvaihdossa käteeni, enkä kehdannut kieltäytyä - nyt tämä 'Nora Barlow' on sulattanut sydämeni. Ja kiitos vinkistä, tuo akankaali tuolla välissä sopii akileijaan kuin aurinko kesään. Taidanpa itsekin napata tänä kesänä muutaman siemenen, kunhan näen kasvia jossain.
VastaaPoistaSun kasviesi kanssa on hyvä fiilistellä :)
Sini K.
www.kasvihormoni.fi
Ei näitä voi karsastaa! Ja kaikki Barlow't on niin suloisia. Mulla on tänäkin vuonna pussillinen vaaleanpunaisia barlow'ta kylvettynä ja tuolla ne pikkuhiljaa kasvaa. Ensi vuonna kukinta sitten :)
PoistaAi näitä Barlow-kukkasia on enemmänkin? Nyt minusta taitaa tulla hurahtanut...
PoistaAivan ihania!
VastaaPoistaMinäkin tykkään akileijoista paljon. Kauneuden, ja myös sen vuoksi että ne risteytyvät keskenään :)
Sama täällä. Suloisia pieniä yllätyksiä. Ja näitä on helppo siirrellä omaan penkkiinsä pitkin kesää. Eivät ota nokkiinsa siirtelystä.
PoistaAkileijan kukka on tosi kaunis! Pitäisiköhän keräillä akileijat tuosta muiden kasvien seasta omaan penkkiin... Nyt taisi lamppu syttyä kulmapenkkini suhteen, kiitos Kati!
VastaaPoistaMulla on näitä seassa ja omissa penkeissään. Itseasiassa kuudessa penkissä yhteensä. Kokeile ihmeessä :)
PoistaOi ei ollut yhtään liikaa kuvia!!! Rakastan Akileijoja ja myös tuota punaista apilaa, se saa myös meillä levitä joka paikkaan, samoin kuin Akileijatkin :)
VastaaPoistaMä luulen, että joko sitä on säntillinen tai salliva. Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Mä olen vähän villi-ihminen :D Taidat olla säkin :D
PoistaUpea kuvasarja, olen itse akileijojen suuri ystävä! Juuri tämä monimuotoisuus ja helppohoitoisuus pistävät ne kasvilistan kärkeen. Vasta ensimmäiset kukkivat omassa penkissä, mutta paljon on vielä nupulla, joten nautinto on edessä!
VastaaPoistaMä olen myös innoissani, sillä kolme penkeistä kukkii jo, mutta kolmessa on vasta nuppua. Ei voi tietää mitä kaikkea sieltä vielä tulee :D
PoistaOn ne viehättäviä. Niitä katsoessa tekee mieli uskoa oikeaan Luojaan.
VastaaPoista:)
PoistaAkileijat on minunkin suosikkeja vaikka viime talvi meillä kuritti ja tappoi muutaman kasvin. Onneksi siementaimivarastoa riittää :)
VastaaPoistaKauniita kuvia akileijoista. Ne ovat todella kauniita. Olen samaa mieltä pihakäenkaalista: annan sen elää koska se on kaunis.
VastaaPoistaNoiden akilleijojen ihanuus hurmaa kerta toisensa jälkeen. Ihastuttavia, mutta niin kovin vaeltavaisia. Ehkäpä meidänkin pitäisi alkaa keräilemään niitä omenapuun alle =)
VastaaPoistaSulla on kaikki aina niin ihanan klaffissa. Sinne vaan keräilemään. Näitä voi onneksi siirtää pitkin kesää vähällä vaivalla.
PoistaMä oon kans innostunut akileijoista. Ei ollut yhtään liikaa kuvia, ne on niin suloisia. <3
VastaaPoistaIhanaa päästä näkemään sun kukkapenkit!
PoistaIhania ovat!
VastaaPoistaMinua aina hymyilyttää akileijasta aikoinaan Suomessa käytetty nimi: rupuliruoho. Opin sen, kun tutkin uhrilehtoa varten suomalaisen puutarhan historiaa.
Akileijasi ovat todella viehättäviä! Annan akileijojen lisääntyä ihan niin paljon kuin huvittaa, sehän on vain ihanaa! =)
VastaaPoistaPihakäenkaali sais karata meidänkin pihalle ;)
VastaaPoista