Viime lauantain helteinen aamu alkui pyörähdyksellä paikallisilla markkinoilla. Tällaiset pikkuretket ovat suurta hupia, kun seurana on ekaluokkalainen tytär. Päivään mahtuu silloin kevyitä ja syvällisiä keskusteluita, herkkuja ja hyvää mieltä.
Ilo oli suuri, kun löysin paikallisen tuottajan aamulla keräämät kukkaniput valmiina kuivattaviksi.
En voinut vastustaa isoja pellavanippuja.
Tein niistä pikkunippuja ja annoin auringon kuivattaa.
Näitä aurinkoisia kuvia on jo nyt ihana katsella, kun syksy saapui yöllä yllättäen.
Pellavakimput on niin kauniita ja kuivuessaan niihin tulee upea sävy ja siemenkodat helisevät ihanasti
VastaaPoistaSe helinä on ihana! Nämä on musta kuivakukkien parhaimmistoa ja en muista milloin viimeksi olen nähnyt näitä myynnissä.
PoistaVoi jooo, pellavakimppuja oliskin kiva löytää jostain!! Tuppaan kuivattaan (aina kun muistan) niin melkein kaiken pihalta johon jää jotain kaunista kuivuessaan. :)
VastaaPoistaMä kuivatan niitä vaan pihalla. Kevään ensi säteet kuivuneisiin vanhoihin perennoihin on parasta. Kultapiisku on siinä ihan ykkönen.
PoistaIhania! Ennen kuivakukkia oli enemmän myynnissä, nykyisin ei. Sääli
VastaaPoistaNe ei ole enää muodissa. Kai ne kohta tulevat taas :D
PoistaLasten kanssa syntyy välillä todella herkullisia keskusteluja. Joskus oikein ihmettelen, miten paljon viisautta on tuollaisessa alakoululaisessa.
VastaaPoistaTotta. Ja tuoreita näkökulmia, kun mikään ei rajoita ja mihinkään ei ole vielä jumittunut.
PoistaIhania kuivakukkia ja pellavakimppuja! Ihania loppukesän nautintoja nämäkin. Mukavaa elokuun loppua sinulle!
VastaaPoistaMukavaa loppukesää sinnekin :)
PoistaOi, tulipa nostalginen olo noista kuivakukista! Joskus 20 vuotta sitten ne olivat kovasti muodissa ja kasvatin niitä työkseni, pidin kuivakukkasidontakurssejakin. Nyt taitaa olla jo 10 vuotta siitä kun kasvatin viimeiset ikiviukot ja olkikukat. Kuivuvien olkikukkien tuoksu muistui selvästi mieleeni :)
VastaaPoista