Loppukesän sadosta
minua on aina ilahduttanut eniten peruna. Perheemme on todella allerginen ja
nyt kun kuopuskin voi vihdoin syödä perunaa, on meillä juures jota koko perhe
voi syödä. Ja tätä menee.
Kesä on siitä ihanaa
aikaa, että omalla kasvimaalla voi kasvattaa lajikkeita, eikä tarvitse tyytyä
kaupan perunoihin, jossa usein on tarjolla vain 'kiinteä' ja 'jauhoinen'.
Kaksi kesää meillä on kasvanut Gobbas
gårdin perunoita. Lajikekirjo on mitä mahtavin! Tilalla viljellään vain niitä
kaikkein herkullisimpia. Tilan emäntä kutsuukin perunoitaan
herkkujuureksiksi.
Nostan hattua sille, että tila vie
perunakulttuuria eteenpäin ja tilan kasvit kuuluvat pohjoismaiseen geenipankkiin (NGB).
Perunan lisäksi tilalla viljellään
härkäpapu 'Ukkoa'. Ukkoja vilahti meilläkin perunavakojen väliin kevätkylvöjen
aikaan. Ukon siemeniä oli niin reilusti, että halusin kokeilla sitä myös
parvekkeella vahapavun seurana. Komeasti onnistui sielläkin.
Rakastan erityisesti
perunoiden lajikenimiä: Shetland black, Duke of York, parsaperuna,... Tekee
mieli kokeilla ihan kaikkia mahdollisia!
Tein lasten riemuksi
ohuita siivuja pikkuperunoista. Paistoin ne oliiviöljyssä ja ripsautin suolaa
päälle.
Oli kyllä pakko
päästä jaolle itsekin.
Jos haluat päästä maistamaan perunoita ta löytää Gobbaksen tilan jälleenmyyjät,
löydät ne kätevimmin täältä.
Sinä saat hyvän sadon kasvimaalta, näin hienosti tulee perunoitakin. Sadosta on iloa pitkäksi aikaa, puhumattakaan mielihyvästä jota itse kasvattaminen tuo mukanaan. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaMä olen nyt päässyt niin hyvän makuun, että aion jatkossakin nähdä vähän enemmän vaivaa perunoideni eteen. Tykkään kyllä kaikista juureksista. Ne maistuvat tuoreina niin hyvälle. Porkkanakin on niin makea, että sitä ei voi edes tajuta, ennen kuin omia kasvattaa.
PoistaVaude minkä värisiä pottuja! Minullakin on ensi vuonna perunamaa ensimmäistä kertaa, jipii! Tuleva perunamaani on ollut jo kaksi vuotta paksulla pahvikatteella peitettynä, toivon että tolkuton ohdake ja juolavehnäpelto on siltä kohtaa edes vähän taantunut.. Voi olla että lähtee mopo käsistä noiden kiehtovien lajikkeiden kanssa :)
VastaaPoistaMusta juolavehnä talttuu pimeässä suht helposti. Ja peruna itsessäänkin ehkäisee juolavehnää. En muista kyllä syytä miksi. Kokeile ihmeessä. Mayan Gold ja pinkki pihtaperuna taitaa olla mun suosikit. Vaikka kaikki nuo erikoisperunat on älyttömän hyvän makuisia.
PoistaMinulla oli myös tänä kesänä perunaa kasvamassa, ehdottomasti myös ensi vuonna.
VastaaPoistaHahahhaa... .Omiin perunoihin jää koukkuun :D
PoistaMillaisia niistä 'Shetland Black' -perunoista tuli? Muita mainitsemiasi lajikkeita olenkin jo maistellut :). Omat suosikkini odottavat vielä mullan alla. Siellä muhii mm. parsaperuna, kotimainen makupottu 'Vanha Musta' ja kirjavakuorinen 'Inca Bella'.
VastaaPoistaKun itse kokeilin ensimmäisen kerran Shetland Blackia viime kesänä, niin minulla oli siinä mielessä happy problem, että kokeilussa ei ollut kuin hyviä ja tosi hyviä lajikkeita. Shetland Black ei ollut oma ykkössuosikkini, mutta loistavan makuinen kuitenkin. Pidin lajikkeen ulkomuodosta ja kiinteydestä. Sain siitä melko isoja perunoita, jotka olivat tosi tasaisen muotoisia. Yllätyin itsekin, että sellaista arvostaa. Osa perunoista oli niin kimurantteja, että olivat hankala pestä. Pidän itse väristä ruoassa, joten laitan kyllä kyseistä lajiketta jatkossakin, jos käsiini vain saan.
PoistaNuo potut ovat kuin karkkeja!
VastaaPoistaNe on myös huomattavasti paremman makuisia. Mun lapsetkin huomaa eron. Ne loppuvat aina kesken.
PoistaHauskan näköisiä!
VastaaPoistaMun mummo tykkäsi kasvatella eri perunalajikkeita. Ja hänellä kasvoi aina jokin liila lajike (minkä nimeä en tiedä).
Siitä tuli hauskaa liilan väristä perunamuussia.
Liila perunamuussi kuulostaa tosi kummalle :D Mä tykkään näistä missä on koristeita sisällä. Esim. perunasalaatissa nämä on ihan lyömättömän näköisiä.
Poista