VIIME HETKEN HOMMIA

 Olin oikeastaan tyytyväinen, kun lumi suli. Helpottaa nimittäin sipulien istuttamista huomattavasti. Kevyt kerros luntakaan ei tietysti estä päättäväistä puutarhuria, mutta istuttaminen on kyllä mukavampaa näin.

 Uskon ja toivon, että keväällä nostetut tulpun sipulit ehtivät vielä juurtua. 

Moni kokee tämän homman jostain syystä vaikeaksi. Tulppaanille tekee kuitenkin hyvää nostaa se välillä lepäämään laatikkoon kesän ajaksi. Sitten ne voi istuttaa taas tässä joulun korvilla (tai mieluiten hieman aikaisemmin).

 En jaksanut erotella sipuleita. Värimaailma on helppo liila-vaaleanpuna-valkoinen, joten niistä syntyy kaunis kimara ryhmänä. Nostin sipulit vanhan kukkapenkin tyhjennyksen yhteydessä sen jälkeen, kun tulppaanit olivat tuulentuneet rauhassa. Osa niistä ei enää edes kukkinut, joten nyt oli korkea aika kesälevolle.

Nyt on aika myös viikonloppulevolle. Tämä touhutäti on taas tehnyt ja mennyt koko viikon tukka putkella, joten aion hyvällä omallatunnolla lojua ja korkeintaan kääntää hieman kylkeä.

Ihanaa viikonloppua!

HELPPOA SAMMALESTA

 Ystäväni kahdehti maanisuuttani yksi päivä. Vain se sana kuvaa hyvin touhuintoani joulun alla. Kortit on jo askarreltu, lahjat hankittu ja pakattu. Sormet näpräävät kaikkea pientä kivaa milloin mistäkin ja päässä sauhuaa tuhat projektia, joita ei  voi toteuttaa kesällä. Koska ei ehdi. Koska puutarha.

 

 No nyt värkkäsin tyttären kanssa tällaisia sammalamppeleita. Tosi helppoa. Ei vaadi kuin hieman vaivannäköä, lekasoraa ja sammalta. 

Yritän toteuttaa jouluun mennessä isommat työprojetit alta pois, jotta voisin siirtyä seinien maalaamiseen. Ja ehkä lattian. Tämä viimeinen saa aikaan lievää verenpaineen nousua ja sellaista jännää tuskaista naaman vääntelyä miehelläni. 

Saan selville näillä projekteilla yhäkö mieheni minua rakastaa. Tiedän, että osaan olla hieman hengästyttävä. Onneksi olen löytänyt rinnalle kumppanin, joka jaksaa minua. Se on parasta se!

Tarttukaa unelmiinne, toteuttakaa niitä ja eläkää! Muutama lisätunti vuorokauteenkaan ei haittaisi. 

KORTTIPAJA

 Vaikka mikä kiire olisi (kuten nyt on), niin tämä on silti melko pakollista puuhaa joulun alla. 

Haluan tehdä joulukorttini itse. Mies tätä joskus aikoinaan ihmetteli, mutta ei enää. Onhan näissä nyt ihan eri fiilis.

Ja se tekemisen ilo, kun kynttilät palavat ja kahvi kylmenee kupissa, kun tekeminen vie mennessään. 

 

 Aiemmin maalasin kortteja, mutta nykyään yritän miettiä korttimalleja, joihin lapsetkin voivat osallistua. Tämä kuusi oli ekaluokkalaisen helppo läpsytellä kasaan. Eikä senkään niin väliä, jos kuusi on vähän kallellaan.

Sieltä se joulu tulla jolkottaa!

TÄHTI TUIJASTA JA MUITA VÄKERRYKSIÄ

Olen kerrankin ajoissa! Olen hissukseen keräillyt luonnonmateriaaleja pihasta ja pihan takaa alkavasta metsästä. Tyttärelle olen keruureissut myynyt metsäretkenä ja ekaluokkalainen on osoittautunut verrattomaksi avuksi.

 

 Yleensä havahdun käpyjen ja oksien keruuseen, kun ne ovat suurin piirtein 15 senttisen lumikerroksen alla .Nyt näitä on jemmassa kukka-asetelmia varten. Olen lisäksi napsinut tuijasta oksia. Olen aivan myyty. Ei pistele, kestää ja taipuu. Esimerkiksi tähdeksi. Pohjana on oksista tehnyt tähtikehikko ja siihen sidoin rautalangalla tuijanoksia. Tuijasta saisi myös kivan köynnöksen!

Lisäksi teimme tyttären kanssa sommitelmia jäkälästä, katajasta ja puolukasta. Tällainen taipuu lapseltakin hyvin.

Puutarhaelämäni on kutistunut parvekkeen kokoiseksi. Näin on hyvä juuri nyt.

TALVITELOILLE

 Poikkeuksellisen lämpimän syksyn ansiosta, myös syystöitä on voinut tehdä rauhalliseen tahtiin. Marraskuu tuntuu ihanalle. Lämmin päivä ja pimeääkin pimeämmät illat. 

Olen hissun kissun nostellut talvettettavia koristekasveja mullista ylös. Daaliat, tuoksimiekkaliljat ja gladiolukset alkavat nyt olla nostettu.

Suomessa talvetettavat kasvit ovat mielestäni mainettaan helpompia. En stressaa siitä kuoleeko jokunen talven aikana. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että vaikka meillä maakellaria ei olekaan, niin kavereilta löytyy. Sipulit olen kokenut helpommiksi kuin juurakot. Tänä talvena kokeilen talvettaa sipulit lämpimässä autotallissa.

 

Juurakoiden osalta kannattaa huomioida, että ne kasvavat melkoisesti kesän aikana. Varovasti siis lapion kanssa. Napsaisen kasvin varren 10 sentin korkeudelta ja annan mullan kuivahtaa sanomalehtien päällä. Siitä ne ovat helppo karistella ja laittaa pahvilaatikoihin talviunille.

Tuoksumiekkaliljat nostin lehtineen kaikkineen laatikkoon, missä ne saavat rauhassa kuivahtaa.

En näe myöskään hölmönä vaihtoehtona sitä, että ostaa uudet taimet joka kesä. Niin upeita nämä pään kokoiset kukinnot ovat!

Ihanaa viikon alkua!

VUOSI YRITTÄJÄNÄ

Yksinään yrittämisen nurja puoli on töiden aikatauluttaminen. En todellakaan ole ylpeä, jos teen töitä liikaa. Sisäinen paradoksini huolii onko töitä tarpeeksi ja mihin väliin pitäisin lomaa. 

 Yksin yrittämistä tuli juuri täyteen tasan vuosi. Töitä on ollut paljon ja silti elämä jotenkin tuhannesti rennompaa. En voisi olla kiitollisempi. Lisäksi olen kotona, kun pikkukoululaiset tulevat kotiin kaveriremminsä kanssa. Aina on aikaa auttaa läksyissä ja välipalassa.

Kun huomaan tekeväni liikaa, tiputan hanskat lattialle suosiolla kesken päivän. Siivoan, ripustan jouluvaloja ja juon kahvia puhtaassa kodissani. Verenpaineen ja vauhtimonon kivutessa tappiinsa lääkitsen itseäni makealla. 

Onni on aviomies, joka tuo työreissulta tällaisia kotiin. Melko aikuiseen makuun. Vaniljan makuista lakritsaa. En tiedä ihastuinko sokerisiin palleroihin vai laatikkoon enemmän. Hyvä Fasu!

Vuosi yrittäjänä on ollut täynnä unelmia, tavoitteita, toteutuneita unelmia ja ihania kohtaamisia asiakkaiden ja kollegoiden kanssa. Kiitos elämä <3