Onko teille tuttu tarina kahvikupista ja puutarhasta? Menet iltapäiväkahveelle pihalle ja otat varuiksi kameran mukaan. Villiinnyt kaikista uusista tulppaaneista ja perennoista, auringonpaisteesta sadekuurojen välillä ja kaikesta siitä vihreästä. Näön vuoksi raahaat kuppia mukana, kun hulluna samalla taltioit kaikki ihanat näyt ja tulevat muistot. Viiden huikan jälkeen lähes täysi kuppi on jostain maagisesta syystä viilennyt. Ja seuraavana aurinkoisena päivänä sama uudestaan.
Tällaiset tarinat naurattavat itseäni. Ja tiedän sen naurattavan montaa muutakin samanhenkistä vihersekoilijaa. Koska sitähän tämä bloggaajayhteisö parhaimmillaan on. Sen sain huomata myös edellisestä postauksesta, jossa kerroin talvivaurioille menetetyistä kasveista. Sain monta ihanaa vastausta ja kommenttikentässä pöhisi mahtava keskustelu.
Bloggaajyhteisö on myös sitä, että olet monta vuotta blogiasi kirjoittanut ja kaverin blogiin kommentoinut. Ja sitten se sama kaveri, jota et oikeastaan ole edes livenä tavannut, tulee morjestamaan rautakaupan puutarhaosastolla, koska kyllähän te oikeasti tunnette! Koska sitä tietää toisen pihan onnistumiset ja menetykset, suosikit ja erikoisuudet.
Bloggaajayhteisö on antanut mahtavan tuttavapiirin, luottokavereita, yhden sydänystävän ja porukan jolla on kannustava henki keskenään. Monia teistä olen onneksi saanut tavata bloggaajatapahtumissa.
Terveisin,
Diippi-Meikäläinen
Uusien blogituttujen saaminen on tosi mukavaa. Itsekin olen saanut heiltä monia hyviä vinkkejä ja neuvoja. Monet koen ihan hyviksi tutuiksi, vaikken ole koskaan nähnytkään heitä. Kahvikupin ja viinilasin kanssa pihalla-kuuluu hyvään kesään.
VastaaPoistaSitten niitä unohtuneita kuppeja saa keräillä pitkin pihoja ja tasoja :D
PoistaNiin totta kirjoitat!
VastaaPoistaJust niin :)
PoistaLoppukesästä pihalta voikin sitten kerätä mukavasti kahvikuppisatoa:)
VastaaPoistaBlogitutu tuntuvat kyllä todella läheisiltä, vaikka heitä ei ole koskaan tavanutkaan. Jos jonkun blogi on pitkään hiljainen, itse ainakin alan miettiä, mitähän tuolle blogiystävälle kuuluu.
Mä olen yrittänyt nyt ryhdistäytyä kuppien ja vesipullojen kanssa. Ettei sitä satoa olisi niin paljon loppukesästä.
PoistaSama juttu. Ja jos joku lopettaa. Mäkin lopetin jossain vaiheessa sen kummemmin ilmoittelemalla. Kun palasin sain niin kivoja kommentteja, että ihan yllätti :)
Pitkin kesää saa kerätä kahvikuppeja puutarhasta, jotka on unohtunut mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, heh!
VastaaPoistaTässä blogimaailmassa on ihanaa huomata, että me puutarhahörhöt puhumme samaa kieltä, ymmärrämme toisiamme, annamme vinkkejä ja kannustusta. Aika mahtavaa!
Niitä tosiaan voi löytä mistä vaan! Puutarhahenki on ihana ja lämminhenkinen. Olen myös iloinen, että täällä olen saanut olla harrastaja muiden joukossa vaikka duunit liippavatkin tätä kovin läheltä.
PoistaItse tulee monesti haahuiltua viinilasillisen kanssa. Mikä parasta, sehän vain paranee lämmetessään:)
VastaaPoistaMä en käytä alkoholia, mutta viinilasin kanssa haahuilu kuulostaa kyllä vielä paremmalle kuin kahvin kanssa haahuilu :D
PoistaTutun kuuloista:D. Kauniita kuvia ja muutenkin hieno blogi sinulla...
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTuttua on, kahvin tilalla tee joka ehtii jäähtyä joka kerta :D
VastaaPoistaKuppi kuin kuppi. Siinä viiinissä onkin näköjään just se hyvä puoli, että ei jäähtyminen ei ole ongelma :D
PoistaVoi tuo kahvikuppijuttu on niiiin totta! Puutarhassa pystyy "juomaan" kolmekin kupillista kahvia peräkkäin ja illalla sitten keräilee kuppeja pitkin pihaa.... Ja kyllä, on hauskaa miten täällä maailmassa ollaan ystäviä ja "oikeassa elämässä" törmätään ja ollaan täysin toisillemme tuttuja, ihana maailma kun puutarhasilmin katselee!
VastaaPoistaPaitsi sitten ollaankin jo ystäviä tosielämässä, kun tavataan lentokentällä ja painellaan puutarhamessuille kimpassa :D
PoistaMukava otsikko ;)
VastaaPoistaIhania kuvia!
Koska ne on molemmat niin sympaattisia :D
PoistaJoo, on muuten tuttu tarina!!! =)
VastaaPoistaMua nauratti eilen ulkona ja sitten kelasin, että taidan tietää liudan ihmisiä ketä naurattaisi tämä kans.
PoistaKahvia kun en juo, meidän terassilla lämpenee kokispullo :)Ihana postaus,terkuin Suska.
VastaaPoistaOngelma se on noinkin päin. Joku sellainen lämpöinen, mutta ei suinkaan kuuma juoma on ilmeisesti paras :D
PoistaMinä taas en koskaan haahuile minkään juoman kanssa kotipihalla, ilman kylläkin :) Kuvia tulee napsittua silloin tällöin.
VastaaPoistaUpeista tulppaaneista tuli mieleen, että kukkiiko sinulla ne monena vuonna vai huonontuuko kukinta ensimmäisen kevään jälkeen? Lannoitatko kukinnan aikana tai jälkeen?
Narsissit olen saanut kukkimaan vuosikausia joka kevät, mutta tulppaanien kukinta hiipuu aina. Mikä neuvoksi?
Kukkii monena vuonna. Annan niille kevät ja syyslannoitteet. Kasvualustan kunto on tulpuille tosi tärkeä. Muutaman vuoden päästä kukinta hiipuu ja tulee vain lehdet. Silloin on aika nostaa sipulit ylös ja laittaa ne kesäksi laatikkoon lepäämään. Syksyllä istutat takaisin. Kokeile :D
PoistaTäällä hihittelin kahvikupin kanssa. Jos ulkona ei sataisi kaatamalla, olisi kuppi oletettavasti jossain terassinkaiteella tai kukkapenkin reunalla jäähtymässä. Mä haahuilen sujuvasti ilman kameraakin, vaikka kuvaamista pitäisi nyt alkaa harjoitella, kun palasin bloggaamaan monen vuoden jälkeen.
VastaaPoistaSe kuppi tosiaan aina keikkuu jossain reunalla tai muussa epäsopivassa paikassa. Pitää käydä katomassa sun blogi :)
PoistaTervetuloa kurkistamaan. vaikka homma on tosiaan ihan lapsen kengissä vielä.
PoistaTuttu tunne! :)
VastaaPoistaJa viikonloppuna menen vähän aamutakissa, kahvikupin kanssa haahuilemaan puutarhaan. Huomaan yhtäkkiä siirteleväni pelargoneja ulkoilemaan, kitken vähän sieltä ja täältä, kerään kotiloita, kastelen pari kuivunutta ruukkua, kerään kaneille vähän voikukkia, otan muutaman kuvan... Samalla hörpin kylmää kahvia... Ja huomaan, että valkoisen aamutakin helma on aivan musta. Ja naapurit ovat jo katselleet monta kertaa hullun naapurinakan touhuja. Tai ehkä ne on jo tottuneet...
Tämä blogiystävyys on ihan huippua! On ollut niin ihana ystävystyä sun kanssa jo ihan oikeastikin. <3
Ne on tottuneet aivan saletisti. Ja miten ihanaa tosiaan, että meistä on tullut ystävät <3
PoistaTutulta kuulostaa;)
VastaaPoistaeikö? :D
PoistaTästä postauksesta saat minulta halin ja pusun poskelle, osui ja upposi niin lämminhenkisesti!
VastaaPoistaSini K.
www.kasvihormoni.fi
Ihana Sini! Teihin tyyppeihin voi kyllä aina luottaa :)
PoistaTäysin totta! Vaikka nyt juuri tuntuu, että meillä ei talvituhojen jälkeen ole paljon kuvattavaa, niin miten tuolla pikku puturassa saa silti kulumaan aikaa vaikka kuinka, kupin kanssa ja ilman... Olen vasta vuoden verran blogannut, mutta on ollut ihana huomata, kuinka kannustava ja lämminhenkinen yhteisö täällä onkaan.
VastaaPoistaJostain syystä puutarhablogeista pääsääntöisesti puuttuu anonyymi ilkeily. Kaikenlaista kauneutta ja yrittämistä ymmärretään ja arvostetaan. Itse tykkään siitä, että saan olla täällä olla puutarhaharrastaja. Enkä niinkään työni takia.
Poista