Helteisen aurinkoiset päivät saavat puutarhan tuoksumaailman huippuunsa. Joka paikan tuntuu täyttävän makea omenapuiden ja syreenien tuoksu. Olen miettinyt puutarhan tuoksua erityisesti syreenejä hankkiessani.
Tänä kesänä hommasin Puutarha Tahvosilta rungollisen 'Sensation' syreenin, jonka kukinnot ovat kaksiväriset. Tällaiset pikkupuut sopivat loistavasti myös perennapenkkeihin. Pidän siitä, että juurivesoja ei muodostu ja koko pysyy maltillisena. Perennapenkki kuitenkin ryhdistyy kummasti saadessaan hieman korkeamman elementin.
Puhun itse aina syreeneistä, vaikka sireeni taitaa olla yhä tänäkin päivänä se puhekielessä käytetyin muoto. Jo 1700-luvulla Suomeen rantautunutta syreeniä kutsuttiin alunperin sireeniksi. Nimi vaihtui, kun sireenin ajateltiin menevän sekaisin mölyä tuottavan sireenin kanssa. Kansa oli tainnut vahvasti omaksua nimen, koska niin paljon siihen vieläkin törmää. Yksi tuttuni mietti, että onko sillä ollut aikoinaan vaikutusta, että venäjänkielessä syreeni on siren ja ruotsinkielessä syren. Uskon että kasvin kutsumanimellä on nimenomaan alueellisiä eroja vieläkin. Koko ikäni pääkaupunkiseudulla ja sen läheisyydessä asuneena, olen törmännyt enemmän sireeniin.
En ole mikään erityinen syreeni-harrastaja, mutta muutama erilainen laji ja lajike pihastani löytyy. Pidän siitä, että unkarinsyreeni on hieman myöhemmässä kuin perinteinen puistosyreeni. Myös valkoinen lajike on yleisempää liilaa ainakin minulla hieman jäljessä. Näin saan nauttia tuoksusta ja kukinnasta pidempään.
Työpäivä sujuu rattoisasti parvekkeella kirjoitellessa. Mikä sen kivempaa!
Syreeni tuntuu minusta tutummalta ja oikeammalta. Oli kiinnostavaa lukea nimityksen historiasta.
VastaaPoistaMulla varmaan työn puolesta jo tulee se, etten oikein osaa käyttää sireenisanaa. Kasvihistoria on jännittävää ja ihanaa. Syreeni oli levinnyt jo Oulun korkeudelle 1700-luvun loppuun mennessä. Ajattele miten eksoottinen se on mahtanut siellä olla.
PoistaMukavaa, kun kerroit syreenin nimihistoriasta. Mielestäni vanhemmanpuoleiset ihmiset, kuten mummunikin puhui aina sireenistä, vaikka yritinkin hänelle opettaa kasvin oikeaa nimeä. Mutta tavallaan hän taisikin olla oikeassa. Hienoa, että niitä saadaan nykyään tuollaisina minipuina, jotka sopivat myös pienen pihaan. Haaveissa olisi tehdä levähdyspaikka penkkeineen, joka olisi syreenien ympäröimänä. Kuvittele, miltä tuntuisi istua tuoksuvassa kukkapilvessä...
VastaaPoistaNo kuule, just aamulla mietin, että kun lasten leikkipaikasta aika jättää, niin oisko siinä jopa syreenimajalle paikka :D Että todellakin olen kuvitellut. Ja haluaisin myös muita noita minisyreenipuita. Tämä lajike olikin todella spesiaali. Sitä pitää ihmetellä joka kerta ohikulkeissaan.
PoistaSyreeni. Kassussa on nimistö, joka on se, mihin nojataan.
VastaaPoistahttps://onki.fi/fi/browser/overview/kassu
Luennoilla kuulin taustan tuohon... miten tuo nimi jäi noin.
Toinen syy on, että i viittaa meluavaan ääneen.
Mäkin käytän syreeniä juuri nimistön takia. En halua edes vapaalla käyttää kansanomaisia kasvinimiä, etten töissä puhu vahingossa väärin.
PoistaMeillä kotona kasvoi ihanat sireenit ja sireeneitä ne lapsuudesta lähtien on minun suussani olleet. Ehkä juuri murteet ja asuinpaikka vaikuttavat siihen, kumpaa nimitystä käytetään.
VastaaPoistaNäin mäkin luulen. Sen huomaa selkeästi, kun on sukua eri puolia Suomea :)
PoistaSireeniä ja syreeniä tulee käytettyä. Tuollainem rungollinen olisikin kiva laittaa tasamaan perennapenkkiin. Kaksi syreeniä ei selvinnyt talvesta, vaikka muutaman vuoden ovatkin jo maassa olleet. Harmittaa tosi paljon 😕
VastaaPoistaÄlä luovuta ihan vielä. Luulen, että juhannukseen mennessä näkyy lopulliset menetykset. Mulla on pari täysin kuolleen näköistä kasvia alkanut pukkaamaan uutta versoa juuresta.
PoistaMinä käytän muotoa syreeni. Vaikka sireeniin ehkä totuin lapsuudessani. Syreenit on lemppareitani, tänä vuonna näkyy olevan liiloissa valtavat kukkapilvet, valkoinen kukkii kohtuudella.
VastaaPoistaSireenejä ne taisi olla munkin lapsuudessa. Ne on kyllä vimosen päälle nättejä ja hyväntuoksuisia. Tykkään myös lehdistä. Ne oli mun leikkirahoja lapsuuden leikeissä. Tykkäsin, kun olivat niin sileitä ja pehmoisia.
PoistaMinä kirjoitan syreeni, mutta sanon sireeni ;) Sukujuuria on idässä ja lännessä, joten sekaisin menee väkisinkin. Mutta aivan ihana tuo 'Sensation'!
VastaaPoistaMolempi parempi. Sensation on upea! Yleensä vierastan kaksivärisiä kukintoja, mutta tämä vei sydämeni kertalaakista.
PoistaMinulle se on ehdottomasti syreeni. Sitä käyttivät jo lapsuudessa sekä äidinäitini (sukujuuret varsinais-suomesta) että isänäitini (äidinkieli ruotsi)
VastaaPoistaSyreeni on jotenkin fiinimpi valinta. Luulen, että nuorempi polvi käyttää syreeniä enemmän, koska se on se ihan oikea muoto.
PoistaJa latinaksi SYRINGA...
PoistaSireeni ulvoo ja syreeni tuoksuu -meillä 😜🤗
Vanhempani puhuvat aina sireenistä, jonka vuoksi olen tehnyt töitä muuttaakseni sen omassa käytössäni syreeniksi. Hassu sattuma sinänsä, sillä aamukahvilla Ukkokulta totesi, että sireenit kukkivat. Kerroin hänelle jostain kuulemani oppisäännön eli "paloaseman katolla on sireeni ja puutarhassa syreeni".
VastaaPoistaMäkin olen kuullut tuon. Ja noinhan se just on :D
PoistaIhana tuo Sensation. Minäkin tykkään rungollisista syreeneistä perennaistutuksissa. En vain ole vielä saanut aikaiseksi sen hankkimista. Tästäpä tuli mieleen että olisi aika käydä taimiostoksilla ;)
VastaaPoistaAivan mahtava tuo kaksvärinen "Sensation" syreeni.
VastaaPoistaTäällä seudulla puhutaan syreenistä! :)
Syreenejä ne ovat. Mummuni sanoo kyllä sireeneiksi.
VastaaPoistaMeilläkin valkoinen kukkii myöhemmin ja se on oikein mukavaa, paras viimeisenä :)