Vanhan ja villiintyneen pihan suitsiminen siistiin asuun voi olla kivinen tie. Toivoin monta kertaa uutta pihaa, jossa olisi vain nurmikko. Vyötärön korkuinen koiranputki / nokkonen on kelle tahansa melkoinen vastus. Ja mitään aarteita tältä pihalta ei juurikaan löytynyt. Yksi näivettynyt pioni ja se oli siinä.
Mutta niin vaan neliö kerrallaan homma on taittunut voiton puolelle. Vaikka ruderaattia on vielä jäljellä, on suurin osa jo siistiytynyt. Tänä keväänä oli ensimmäistä kertaa rentoa aloittaa siistimistyöt, kun tietää, että homma on hallinnassa. Siinä ohessa reuna-alueet ja sisäänkäynti hiljalleen valmistuvat. Mutta enää en ota paniikkia.
Ja tänäänkin paistaa aurinko. Kyllä meitä nyt hemmotellaan!
Vanhojen pihjoen laitto on mielenkiintoista joskin joskus toivotonta, se kysyy voimia ja hermoja.
VastaaPoistaHienosti olet omaasi laittanut,
Meillä meni 16 vuotta muuttaa metsä puutarhaksi
No on tässäkin tovi mennyt. Joskus mietin, että millä lihaksilla? :D
PoistaVoi vain kuvitella, kuinka paljon tunteja sinä olet viettänyt pihaasi kunnostaen. Villiintyneet pihat ovat työläitä, mutta pienin askelin nekin kesyyntyvät. Voi, sinulla kukkii jo narskut.
PoistaLohduttavaa kuulla, että villintyneen pihan tilanne voi kääntyä voiton puolelle. Minäkin olen usein miettinyt, miksei meillä olisi voinut olla pelkkää siistiä nurmialuetta, jonne perustaa uusia penkkejä. On sitä nurmikkoakin, mutta myös iso alue metsäpohjaa, joka alkaa heti talon takaa ja on täynnä heinikkoa, villivadelmaa sekä saniaisten ja kielojen hyvin herkästi leviävää juurakkkoa. Mutta pala kerrallaan mennään ja minäkin ehkä hetkittäin näen toivon pilkahduksia! :) Aurinkoista helatorstaita!
VastaaPoistaKeskity yhteen isoon alueeseen kerrallaan ja unohda muu. Täälläkin oli vastassa puutarha- ja villivadelma, erilaiset putket, nokkonen, heinät ja kaikki mahdolliset rikat. Ja 20 metriä kurtturuusua :D
PoistaKääk, kurtturuusua!!
PoistaOmasta kokemuksesta voin todeta, että ei sen pihan tarvitse olla edes vanha, että sen taltuttaminen tuntuu mahdottomalta. Riittää, että paikalla on noita villejä ja vapaasti leviäviä ikuisia ja sitkeitä kasveja: vaikka tekee mitä, ne leviävät... Lähinnä pohdin seuraavaksi aseeksi ydinpommia, mutta olen varma, että korte selviäisi siitäkin (ja minä en).
Myös huono ja riittämätön kasvualusta ja omat, runsaasti ja rehevästi kasvavat istutukset ovat yhtä toivoton yhdistelmä. Mitäs menin haaveilemaan, voisi joku kysyä.
Onneksi on varhaiskevät ja edellisvuoden istutukset, joita kuvailla ennen rikkaruohojen (tai siis niiden selviytyjien) nousua!
Olet tehnyt mahtavan urakan, vaikka oman pihan muokkauskautesi meneekin toisten pihoja työstäessä! Ihailen!
Sini K.
www.kasvihormoni.fi
Kivinen, juurinen ja loputon tie :D Kuulostaa niiin tutulta. Mutta hiljalleen eteenpäin, yksi nurkka kerrallaan.
VastaaPoistaNurkka kerrallaan. Ei panikoiduta :D
PoistaTäällä samantyyppinen taisto menossa :) Olen edennyt penkki kerrallaan ja antanut muiden rehottaa, tässäpä sitä samalla oppii :)
VastaaPoistaEi siinä oikein auta muu. Ja tässä tosiaan oppii. En edes pidä vuodenputken poistoa vaikea enää. Lisäksi olen haka tunnistamaan rikkoja juurenpätkistä :D
PoistaOn totta, että vanha puutarha on työläs, mutta on siinä oma viehätyksensä. Sitä tunnelmaa on vaikea saada uuteen. Välillä ottaa lujille taisto vuohenputkia ja -kelloja vastaan täälläkin.
VastaaPoistaOlet ihan oikeassa tunnelmasta. Vanhoja puita on vaikea rahallakaan ostaa.
PoistaKuulostaa aika tutulta! Vaikka oma palsta on pieni, riittää niitä villiintyneitä nurkkia edelleenkin viiden vuoden jälkeen. Eikä paljon helpota, kun naapurit kertovat puutarhani olleen joskus palkittu mallipuutarha. :)
VastaaPoistaTuollainen paineen luonti on hengästyttävää ja luo ihan turhia paineita. Sulla on sitä paitsi just ihana tunnelma sun vanhassa pihassa :)
PoistaVanhan pihan asukkina voin kokemuksesta sanoa, että keväällä kaikki tuntuu olevan hallinnassa, mutta kesäkuun puolssa välissä huomaan, että nokkoset ja koiranputket ovat venähtäneet pihan toisella laidalla, kun olen ahertanut toisella puolella. Sitten ajattelenkin, että ensi vuonna sitten saan kaikki kolkat kuntoon. Sama toistuu vuodesta toiseen.
VastaaPoistaHahhaaa....Mä niin tunnistan tuon. Tähän aikaan vuodesta ja kuukaudenkin päästä uhkun voitontahtoa ja uskoa. Katsotaan heinäkuun lopussa, kun oja (jonka kimppuun en ehdi tänäkään vuonna) rehottaa kaksimetristä pujoa ja ties mitä putkea.
PoistaMinua aina huvittaa, kun asuntonäytöissä ihmiset ihastelevat vanhoja, hoitamattomia puutarhoja. Onhan niissä romanttista rappiotunnelmaa, mutta pitkään kesannolla olleen puutarhan muuttaminen hoidetuksi vaatii paljon työtä ja aikaa, eikä sitä kaikki osaa laisinkaan huomioida.
VastaaPoistaJuuri noi se menee. Onhan niissä nimen omaan sitä rappioromantiikkaa. Mutta siitä työn määrästä minkä se vaatii on romanttiset kaunokuvat kaukana.
PoistaVanhat pihat ovat tosiaan rappioromantiikkaa, ja taisto kaikkia kestäviä rikkoja vastaan raakaa työtä, siitä on kokemusta ja taisto vielä jatkuu! Mutta nyt teillä näyttää niin kauniilta, työ palkitsee siis tekijäänsä ja kevät sipuleiden istuttajaa! Ihanaa pysähtyä välillä nauttimaan!
VastaaPoistaEi meilläkään vielä voi voiton puolesta liputtaa, mutta sitä kohti menossa ollaan. En olisi uskonut näkeväni sitäkään päivää, että istutan aidanteita reuna-aulueille. Ja ensimmäiset ovat jo tälle keväälle valmiita. Kiitos lämpimän kevään.
PoistaMeillä ollaan ihmeen pitkällä. Narskut, scillat, villi- ja kääpiötulppaanit, fritillaarita, kevättähtöset ja helmililjat kukkivat jo. Tulpuissakin on jo nuppuja.
VastaaPoista