Kuka kastelee?

Yksi puutarhaharrastamisen pulmallisimmista puolista on jatkuvasta kastelusta huolehtiminen. Tämä korostuu erityisesti keittiöpuutarhassa ja parvekkeen ruukkupuutarhassa. Paahteisella kelillä lyhytkin reissu aiheuttaa päänvaivaa. Kun ensimmäisen köynnöksen on kylvänyt jo tammikuun lopulla ja kasvi kuolee kuivuuteen reissun aikana, ei menetystä voi oikein rahassa edes mitata.

Meillä ei ole sukulaisista koostuvaa turvaverkkoa lähellä. Äitiä on turha itkeä avuksi, kun välimatkaa on useampi sata kilometria. Silloin auttavat ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Suomalainen jäyhä kulttuuri istuu minussakin sen verran tiukassa, että avun kysyminen on välillä vaikeaa. Sen ylittää vain luotto hyvään ystävään ja joku niin tärkeä asia kuin keittiöpuutarha.

Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että olen aikuisiällä onnistunut luomaan hyviä ja syviä ystävyyssuhteita omalla kylällä. Puolin ja toisin lainataan milloin mitäkin. Kotona työskennellessä olen voinut auttaa myös lastenhoidossa pienille koululaisille pitkien iltapäivien aikana. 

Nytkin saatoin hyvillä mielillä lähteä useammaksi päiväksi reissuun, koska tiedän että hommat hoituvat kotona. Minua ei odota kotona kasvien hautuumaa. Viimeistään loppukesästä tulee minun vuoroni auttaa. Silloin hyötytarhasta lähtee herukoita ja kesäkurpitsoja ystävien matkaan.

Myös kotona ollessa apukädet ovat lähellä. Kuopus on innokas ja tunnollinen kastelija.