Kaunohattujen aikaan

Loppukesä on puutarhassani yhtä kaunohattujen ilotulitusta. Niitä löytyy jokaisesta aurinkopenkistäni eikä suotta. Ne houkuttavat perhosia, kestävät sateet suoraselkäisinä ja kukkivat pitkään. Voiko enempää toivoa?

Olen yhdistänyt kaunopunahattuja liiloihin, valkoisiin ja vaaleanpunaisiin kasveihin. Salviat, vaaleanpunaiset ja valkoiset kellopeipit sekä punakosmoskukat muodostavat viehättävän airueen puutarhan kuninkaallisille. Nämä kruunupäät ovat kiistatta puutarhan kauneimpia kasveja.

Jokin näissä Asteraceae-heimon kasveissa viehättää ihmismieltä. Jo lapsi piirtää ensimmäisen kukkansa tästä heimosta. Selkeä pyöreä mykerö jota ympäröi symmetriset tasaisin välein olevat terälehdet. 

Kaunopunahatut aloittavat kukintansa jo heinäkuun puolella ja tuntuu, että tahti vain kiihtyy. Olen saksinut kukkia tasaisesti maljakkoon ja kukkapuskat sen kun tuuheutuvat pihalla. En voi valittaa.

Eroa punaisten lajikkeiden välillä on mielestäni melko vähän. En huomaa sitä hirveästi muussa kuin kuin koossa. Suosikkini on 'Magnus', joka on parhaiten edustettuna pihassani. Myös valkoinen 'White Swan' on upea!

Näihin tunnelmiin. Aurinkoista elokuun viimeistä!

Minivihreitä ja arvonta!

Ensimmäinen virallinenn syyskuukausi on aivan kulman. Kesän loppu näkyy valitettavasti jo keittiöpuutarhan salaattipenkissä. Oli aika kaivaa tykötarpeet esille ja kylvää minivihreitä. Olen jo niin tottunut siihen, että tuoreita versoja on käden ulottuvilla ympäri vuoden etten oikein osaa elää ilmankaan.

Olen minivihreiden suuri ystävä. Näiden kylvö ja kasvatus on vaivatonta ja helppoa. Erityisesti talven harmaudessa näiden suihkuttelu lievittää kasvatuksen kaipuuta. Aiemmin kylvövimma iski helmikuun paikkeilla. Pikkuhiljaa aloitin kylvöhommat aiemmin.  Nyt ihmettelen miksi ikinä en ole kasvattanut näitä aina. 

Minivihreille on monta nimeä. Tätä kutsutaan myös versokasvatukseksi. NelsonGarden myy reilun kokoisia siemenpusseja nimellä MicroLeafs. Pussit ovat käteviä siksi, että versokasvatukseen siemeniä kuluu paljon. Siemenet voi kylvää todella tiiviisti.

Valmiiden MicroLeaf-pussien lisäksi hommaan sopii kaikki vanhat siemenpussien jämät. NelsonGardenin valikoimassa on esimerkiksi herne, retiisi, auringonkukka, lehtikaali, sareptansinappi, kurkkuyrtti ja pak choi. Arvon edellä mainituista koostuvan seitsemän siemenpussin paketin. Siemenpussit ovat niin reilun kokoisia, että näillä pitäisi talvi pärjätä. 

Arvontaan voit osallistua blogissa ja Facebook-sivuillani.

Arvontaan voit osallistua seuraavasti:

* Liittymällä blogini lukijaksi / olemalla blogin lukija ja jättämällä viestin postauksen perään.

*Lisäarvan voit lunastaa blogini Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä sivustosta ja jätä puumerkki itsestäsi.

Arvonta alkaa NYT ja päättyy viikon päästä sunnuntaina 4.9.2016 klo 24. 

ONNEA ARVONTAAN!

Yllätysten satokausi

Kevät ja kesä menivät melkoisessa sumussa työmäärän takia. Kyllin moni kiinnostava projekti samaan aikaan takasi sen, että omalla pihalla menin melkoisella autopilotilla. Tai en ollenkaan. En todella ottanut stressiä omasta pihasta tänä kesänä.

Nyt niitä yllätyksiä alkaa paljastua. Kylvin keittiöpuutarhan täyteen melkoisella vauhdilla, ja unohdin kirjoittaa mitä mihinkin. "Jaa tällaisiakin" on käynyt mielessä melko monta kertaa, kun satoa olen nostanut. Porkkanat olivat jossain matkan varrella muuttuneet värillisiksi ja pyöreiksi. Isoin yllätys oli kuitenkin kurpitsa. En edes pidä kurpitsasta. Siellä se kuitenkin möllöttää ja kasvaa. Ehkä teen siitä lyhdyn.

Aurinkoista viikonloppua!

Perunoiden parhaimmistoa

Elokuu on perunakautta parhaimmillaan. Satoa nousee varastoitavaksi asti. Eilen kasvulavasta nousi ison sinkkiämpärillisen verran 'Shetland Black' perunaa. Violettikuorinen peruna on veikeän näköinen. Maku on suhteellisen mieto ja koostumus jauhoinen. Purppurainen erikoisuus ei ehkä ole suosikkini erikoisuuksien joukossa, mutta ehdottomasti parhaimmistoa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan erikoisempia lajikkeita. Huonoon en ole törmännyt kertaakaan.

Perunalajikkeiden nimet ovat niin komeita, että niistäkin välittyy se, että joku on nimetessään todella arvostanut niitä. Ja ovathan nämä perunoiden ylhäisöä. Koristeellisuuden lisäksi minua viehättävät makujen vivahteet. Miten herkullinen voikaan olla tuttu peruna! Yhdestä siemenperusta saa noin pikkukattilallisen verran satoa. Peruna on helppo viljellä ja satoa tulee runsaasti. Oikea aloittelijan unelma.

Mukavaa loppuviikkoa!

Valloittavat daaliat

Kevään messuilla ja taimimyymälöissä katseeni hakeutuu aina daalioihin. Erityisesti nämä yksinkertaiset mignondaaliat ovat makuuni. Pastellinen liila-valko-vaaleanpunainen perennapenkkini oli enää vailla valkoisia daalioita. Koska tuurini on ollut sanoinkuvaamattoman surkea erityisesti messujen liljabingossa niin päätin ostaa daaliat taimimyymälästä.

Niin se loppukesä koitti ja huolella hankkimani daaliat aukesivat yksi toisensa jälkeen lähinnä vaaleankeltaisina. Oli sinne ikäänkuin säälistä yksi valkoinen mahtunut joukkoon. 

Mutta en voisi olla iloisempi. Tämä on taatusti kaunein keltainen kukka jonka olen nähnyt. Se on täydellinen pari liilalle. Hieman kylmä ja erittäin vaalea sävy on kaikkea muuta kuin perinteinen keltainen. Kun ensimmäiset pakkaset koittavat, aion nostan juurakot ylös ja vaalia niitä talven yli kevääseen.

Tämän kaunottaren haluan tavata myös uudestaan!

Kukoistava Kirsikkamäki

Kirsikkamäeksi kutsuttu pihamme sivu on vuodessa kasvanut jo täyteen kukoistukseensa. Viime kesänä perustettu alue paljastui odotettua isommaksi, kun aluetta hallinnut kurtturuusu sai väistyä. Istutin alueelle lähinnä muualta siirtämiäni pensaita ja perennoja. Niiden avulla valmiin ja kypsän näköistä jälkeä tuli hetkessä. 

Jätin selkeitä katteella päällystettyjä alueita ison perennaryhmän ja pensasryhmien väliin hoitoa helpottamaan. Olen taputellut itseäni olkapäälle kerralla kunnolla tehdystä työstä. Multaa on noin 50 senttiä isoissa alueissa, tyhjää tilaa peittää maisemointikangas ja kate. Kitkin tuntitolkulla aluetta ennen varsinaista perustamista. Kitkeminen ja leikkaaminen on ollut äärimmäisen helppoa. Rajalla on lukuisia erilaisia hortensioita ja purppuraheisiangervoja rentoina ryhminä. Kesän pastellinen ilme vaihtuu elokuusta eteenpäin mausteiseksi. Keltainen on taas tervetullut! 

Olen päässyt pihahommiin nyt päivittäin. Kyytiä ovat saaneet niin Kirsikkamäki, sora-alueet kuin sisääntulokin. Myös kanttausrauta on ollut kovassa käytössä. Elokuun ensimmäiset auringonsääteetkin yllättivät eilen. Oli tervetullutta vaihtelua tehdä hommia välillä ilman sadetakkia.

Aurinkoista ja leppoisaa sunnuntaita!

Tomaattisadon salaisuudet

Maaliskuussa aloitettu tomaattiurakka huipentuu elokuussa satokauteen ja se palkitsee kotipuuthurin muhkealla tomaattisadolla. Eikä tarjolla ole mitä tahansa. Kaiken kirjavat ja kokoiset lajikkeet ovat jotain ihan muuta mitä kaupan hedelmä- ja vihannesosastolla on tarjota.

Tomaatin kasvatus on varsin helppoa, kun kasvarin suojiin on päästy. Muutama mutka on selätettävä sitä ennen. Sato alkaa valmistua jo sirkkalehtivaiheessa. Riittävä valo pikkutaimille on ratkaisevassa asemassa, kun isoa satoa havitellaan. Nuoret ja hontelot taimet tarvitsevat koulimisen omiin purkkeihinsa ja tukikepin, joka pitää taimen pystyssä kasvariin saakka.

Suosittelen lämpimästi varastolannoituksen ja tukemisen opettelua. Sato on selkeästi suurempi ja lannoitteen annostelu helpompaa, kun sen hoitaa istutusvaiheessa. Lue omat vinkkini tästä linkistä. Varastolannoituksen saanut tomaatti tarvitsee vain kastelua läpi kesän. Loppukesästä on aika riipiä lehtiä ja latvoa tomaatti. Silloin tomaatille annetaan rauha keskittyä sadon kypsyttämiseen. Turhat lehdet vievät vain energiaa tomaatilta siinä vaiheessa.

Jos joku harmittelee kasvarin puuttumista niin se on turhaa. Ei minullakaan oikeaa kasvaria ole. Tomaatit kasvavat GrowCampin lavassa, jossa on muovista tehty katos. Se takaa kasvarin kaltaisen pienilmaston kasveille. Osa tomaateistani kasvaa parvekkeella. Sinne olen valinnut avomaalle sopivan Red Alert-lajikkeen. Sato kypsyy himpun kasvarisatoa myöhemmin, mutta sitä tulee joka vuosi ja paljon!

Nyt keskityn urakoimaan näitä suuta kohti. Mukavaa loppuviikkoa!

Elokuun aikaan

Täällä ollaan palattu arkeen, jota rytmittää lasten koulunkäynti ja lähes jokailtaiset harrastuksiin kuskaamiset. Oma rytmini poikkeaa valtavirrasta siinä, että työtahtini rauhoittuu loppuvuodeksi samaa tahtia lehtien kellastumisen kanssa. On ihana vaan olla kotona, touhuta myös omia juttuja ja ottaa vastaan lapset koulusta. 

Omat jutut tarkoittavat maalitelaan tarttumista, käsitöitä, kukkakimppujen keräämistä ja puutarhatöitä. Vihdoin niitä ihan omia. Onneksi istutusaikaa on pitkälle syksyyn eikä kastelunkaan kanssa tarvitse olla niin tarkkana. 

Siitä puheen ollen... Pihahommiin!

Puolitoistametriä pinaattia

Tämän kesän keittiöpuutarhan jännittävin uutuus oli malabarinpinaatti, jonka taimen sain lahjaksi ystävältä. Siementuottajan sivu kertoo, että malabarinpinaatti ei ole köynnöspinaatin monivuotinen. Hieman kaihoisaa sillä tämä on ollut rapsakka ja hyvänmakuinen. 

Olen kerännyt satoa hiljalleen ohjeiden mukaan. Köynnöksen voisi syödä suihinsa myös kokonaisena kunhan muistaa jättää 20 senttiä kasvua, jolloin pinaatti jatkaa kasvuaan. Köynnös on voinut hyvin paahteisella paikalla ruukussaan. Edes satunnainen kuivahtaminen ei ole hillinnyt sen menoa. 

Ensi vuonna uudestaan!

Punertavat krassit

Panostan aina keittiöpuutarhan kukkapuoleen vähintään yhtä paljon kuin satokasveihin. Tänä keväänä kaipasin jotain muuta kuin tavanomaista oranssia kehäkukka- ja krassimerta. Keittiöpuutarha näytti huomattavasti rauhallisemmalta punertavin, kerman- ja sinisävyisin kukin.

Hauskin löytö olivat nämä punertavan sävyiset köynnöskrassit. Näyttää kuin joku olisi ne vesivärein maalannut. Erityisesti vaaleampi kukinto on jännän näköinen. Nämä löytyivät keväällä Ruotsin puolelta Zetas-puutarhaliikkeestä. Onneksi krassin siemenet on helppo kerätä talteen tulevaa kesääkin varten.

Nämä eivät sietäneet vilpoisaa kesää yhtä hyvin kuin oranssit sisarensa, mutta ovat ehdottomasti kasvattamisen arvoisia! Kasvusto jäi hieman pienemmäksi ja lehdet kellastuvat kylmässä herkemmin.

Rentoa viikonloppua! Onneksi on kesää riittää vielä!

Upea kelloköynnös

Alkuvuodesta siemenestä kylvetyt kelloköynnökset ovat jo valtavia. Näiden kasvatus on helppoa, mutta niitä ei ole kaikkein yksinkertaisinta saada kukkimaan. Kasvihuoneessa alkunsa saaneet köynnökset kukkivat nopeammin ja varmemmin. Kelloköynnöksen alkutaipaalesta voit lukea lisää täältä. 

Olen kasvattanut näitä köynnöksiä joskus ihan vain lehtien takia. Huhtikuussa kylvetyt kelloköynnökset ovat siroja ja lehdet kauniin sävyisiä ja muotoisia. Nyt tavoitteena oli saada isommin vehreyttä parvekkeelle, ja en tiedä parempaa köynnöstä tarkoitukseen kuin tämä.

Bonuksena tulevat ehkä maailman kauneimmat kukat. Olen aivan onnesta sykkyrällä näiden edessä. Kellot ovat valtavia, upean sävyisiä ja ne kestävät pitkään. Voi kun niitä ehtisi aueta vain enemmän!

Köynnöstä on molemmin puolin parveketta. Osa kiipeää seiniä pitkin katolle asti ja osa on amppeleissa ryöpsähtäen iloisesti alaspäin. Yhteen isompaan ruukkuun tai amppeliin on hyvä istuttaa useampi pikkutaimi. Minulla näissä on 4-5 siemenestä kylvettyä tainta yhdessä ruukussa.

Ajattelin talvettaa näistä ainakin pari. Kelloköynnöstä voi talvettaa mustasilmäsusannan tavoin. Siitä voit lukea lisää täältä. 

Perhospuutarha osa 2

Elokuun valon lisäksi loppukesässä parasta ovat perhoset. Niitä on nyt puutarha pullollaan. Isojen siipien huiske on käsittämättömän ihanaa. Meni monta vuotta saavuttaa perhospuutarha. Kasvivalinnat ovat nyt kohdillaan.

Perhospuutarhasta voit lukea lisää tästä linkistä.

Mesibaari on auki. Tervetuloa!

Pastelliset pelargonit

Elokuu ja lähestyvä syksy yrittävät ottavat jo kasveista otetta. Kukkien terälehtiä tipahtelee tiheämpään ja lehtien väri alkaa muuttua kellertäväksi. Poikkeuksen tekevät pelargonit, jotka ovat täydessä iskussaan siihen asti kun ne viedään talvilevolle. 

Pistokkaista kasvatetut 'Gesa' pelargonit muistuttavat hieman 'Mårbackaa' kaikessa pastellisuudessaan. Näistä on kasvanut jo rotevia ja kukkaisia kasveja. Latvominen todella kannattaa. Pari kappaletta sakset välttänyttä pelakkaa ovat pitkiä honteloita kuin kirahvit. Pistoskaskasvatuksesta voit lukea lisää täältä.

Nyt olen tyytyväinen, että pistokkaita oli näin monta. Niitä on riittänyt moneen paikkaa parveketta. Kiitollisimpia pistokasvatettavia olivat pelargonien lisäksi kerratut petuniat. Verbenoita en ota enää pistokaskasvatukseen. Sen verran oikukkaita ne olivat.

Kesäisen viikonlopun vietto jatkuu kahvittelun jälkeen pihalla.

Leppoisaa sunnuntaita!

Keittiöpuutarha kukassaan

Elokuun keittiöpuutarha tunnelma on suorastaan maaginen. Vaikka rakententeet ja siisteys ovat peittyneet aikoja sitten kasvirunsauden alle, on tilalle tullut jotain muuta ihanaa. Keittiöpuutarha on nyt täydessä kukassaan kirjaimellisesti.

Erisävyiset kehäkukat, krassit, ruiskukat ja samettikukat ovat täydessä loistossaan. Täydennän kukkavalikoimaa myös vaaleanpunaisilla marketoilla, punakosmoskukilla, neidonkukilla, petunioilla, sirokesäkynttilällä, laventeleilla ja huovinkukilla. Ihan vain tämän näkymän vuoksi. Yllättävän hyvin ne sopivat keittiöpuutarhan tunnelmaan.

Satoa on voinut jo tovin verran korjata päivittäin. Muhkeat lehtikaalit ja hujopiksi venähtäneet lipstikka ja tilli tuntuvat täyttävän keittiöpuutarhan kokonaan. Ne huojuvat jo pääni yläpuolella. Tästä en malttaisi luopua ollenkaan syksyn tullen. Haluan muistaa jokaisen kasvin, tuoksun ja maun, kun syksy vie tämän mennessään.

Kirjoitin keittiöpuutarhastani myös Etuovi.comin Parempaan asumiseen-blogiin. 

Voit lukea jutun tästä linkistä. 

Ihana jättiverbena!

Tämän kesän ihanin kesäkukka on ollut jättiverbena, joka on kukkinut pikkuterassin tilanjakoruukuissa. Se on niin kesäinen, eikä vähiten siksi, että se on melkein aina perhosten ympäröimä. 

Minä palaudun harvinaisen arkivapaan parissa työreissusta ja suuntaan pitkästä aikaa kirppikselle tyttären kanssa. Satakoon vaikka vaakatasossa. Mulla on tänään vapaata!

Valkoista parvekkeelle

Iso parveke mahdollistaa väreillä ja kesäkukilla leikkimisen. Jo talvella heräsi ajatus ja toive tehdä olohuoneen edustalla olevalle parvekkeelle simppeli värimaailma, jossa on lähinnä ruskeaa, mustaa ja valkoista. Selkeä jatkumo sisätiloille. 

Uudet ruukut löytyivät elhon mallistosta, jonka olen jo aiempana kesänä hyväksi havainnut. Kaiteella palvelivat viime kesänäkin käytössä olleet elhon antrasiitin väriset parvekelaatikot, joihin istutin valkoisia petunioita. 

Istutan hyötykasveja rennosti koristekasvien sekaan lähinnä sinne missä ne hyvältä näyttävät. elhon uudet yrttiruukut ovat niin kauniit, että menevät koristekasvien seassa missä vain. Iso plussa vesisäiliöstä, josta vesi nousee kapillaarisesti ylös.

Moni muistaa myös viimekesäiset vihertävät retroamppelini. Tänä kesänä oli saatava valkoinen kolmikko b.for soft air-amppeleita. Kaikki yksinkertainen ja vihreä näyttää näissä hyvältä. Kylvän siemenet alkukesästä, niin kasvit ovat juuri sopivat pieniä ja herkkiä. 

Onneksi kesää ja parvekehetkiä on vielä jäljellä!

Postaus tehty yhteistyössä elhon kanssa