Parempiin suihin

Luulin, että meillä alkoi eilen lintujen talviruokinta. Jäin pihaan kuvaamaan syksyn värejä, kun huomasin, että ruokintapaikalla käy kuhina. Lintuja ei kuitenkaan näkynyt missään. Herkut päätyivät nimittäin alta aikayksikön parempiin suihin. Asialla olivat tupsukorvat. Tämän kesän poikueen nuoret oravat ovat vanhempiaan huomattavasti rohkeampia. Ne mylläävät meidän sisääntulon kuorikatteessa ja jemmaavat sinne tammenterhoja. Mikään ei estänyt myöskään kuokkimasta tässä ilmaisessa puffetissa. 

Pienen harjoittelun jälkeen systeemi oli varsin toimiva. Takajalkaroikunta isossa kivessä, kunnon ote talipallosta ja ei kun ylös. 

 

Tämä kaveri kiskoi narua kuin vettä kaivosta. Naru niitä tuntui risovan. Nopeasti kurret hoksasivat , että kun tarpeeksi kiskoo, hellittää pallo otteensa ja iso kasa rasvaa on vapaa kuin taivaan lintu.

Myös valmiiksi kuoritut siemenet tekivät kauppansa. Kaveri notkui kiinni lintulaudassa ja söi suoraan sieltä. Vain takajalat vilkkuivat havujen alta.

Meillä on kohta kylän paksuimmat oravat. Hauska näitäkin oli seurata. Toki toivoisin, että tinteillekin jää jotakin.

Mukavaa viikonloppua!