Mikä minusta tuli isona

Aamu alkoi herättelevällä keskustelulla tyttären kanssa. Kyse oli tarinoista joita hän vapaa-ajallaan satunnaisesti kirjoittaa. Kannustin häntä hyvään harrastukseen. Tytär ei ollut mieltänyt, että myös vapaa-ajalla säännöllisesti jonkun asian touhuaminen voi olla harrastus. Myös se yllätti hänet, että näistä  pienistä kultajyvistä voi säkilliseksi koottuna tulla vaikka työ joskus myöhemmin. Leluille kirjoitetut näytelmät, niiden kuvaaminen ja editoiminen kuulostaa ainakin minun korviini siltä, että siinä saattaisi olla sisällöntuottaja toisessa polvessa tuloillaan. Jos hän niin tahtoo.

Tuskin itsekään istuisin nyt mökissäni kirjoittamassa sekä vapaa-ajalla että töiden merkeissä. Monet nuoruuden ensimmäiset työpaikat ovat tuoneet minut siihen pisteeseen, että freelancerin työ on mahdollinen. Olisinko kiinnostunut kuvaamisesta ilman kuvispainotteista lukiota tai ensimmäistä pidempää työpaikkaani valokuvausliikkeessä. Siellä kemioiden huuruissa kuvien värejä säätäessä oppi paljon. Pienellä palkalla jatkuvien dediksien alla (kuka muistaa tunnin kuvat?) oppi asian jos toisenkin tavoitteista ja niihin pääsemisestä.

Hautausmaan kesätyöpaikalla tutustuin ensimmäistä kertaa puutarhatöihin. Opin miten perustaa nurmikko, leikata ruusut ja tehdä hommia kelillä kuin kelillä. Keräsin jo silloin näitä kultajyviä omaan elämäntaitoreppuuni. Olen onnellinen, että olen töiden ohessa jaksanut suorittaa pari tutkintoa. Opiskelu ei ikinä mene hukkaan. Mutta ehkä tärkein juttu on ollut se, että olen uskaltanut miettiä niin sanotusti laatikon ulkopuolelta. En lähtenyt suorittamaan niitä tavallisimpia uravaihtoehtoja esimerkiksi pankissa kaupallisen koulutuksen jälkeen tai pelkästään pihasuunnittelijana hortonomin paperit taskussa. On ollut ihana värittää omaa värityskirjaani rajojen yli paletin kaikilla väreillä.

Toivon, että lapsistani kasvaa reippaita ja rohkeita. Sellaisia ihmisiä jotka itse valitsevat elämänpolkunsa omien haaveidensa perusteella. Ei normien tai jonkun toisen odotusten mukaan. 

Sellaisia ajatuksia tiistaiaamuun. Tästä on hyvä jatkaa lehtijutun parissa.

Ihanaa joulun odotusta. Sehän on jo ihan nurkilla!