Tilinpäätös2016

Vuosi hupenee viimeisiä tuntejaan. On aika vilkaista mitä viime vuodesta jäi käsiin. Edellinen uusi vuosi vaihtui lumisena, kun mustan joulun jälkeen alkoi talvi toden teolla. Huoli kasveista oli aiheellinen, sillä pakkanen oli koetellut jo ennen valkoisen suojakerroksen saapumista. Vasta kevät näytti todellisen tuhon määrän. 

Suomi tuntuu heräävän puutarhan ihmeellisyyksiin vuosi vuodelta aikaisemmin. 2016 lähti vilkkaasti käyntiin jo tammikuussa pidetyn vuoden ensimmäisen puutarha-aiheisen workshopin parissa. Sain kiertää pitämässä puutarha-aiheisia luentoja, kirjoittaa lehti-juttuja ja tehdä suunnitelmia. Välillä pitää nipistää itseään. Miten ihmeessä töissä voi olla näin kivaa?

Kevään valtavin tohina pyöri vasta-ilmestyneen kirjamme parissa, kun  Keittiöpuutarha - Siemenestä lautaselle näki päivänvalon. Edelliskesän valtava ponnistus Maria Kesäsen ja Hanna Sumarin kanssa oli vihdoin täällä. Tämä tapahtuman painan sydämeeni ja muistelen sitä taatusti vielä kiikkustuolissakin.

Kevät oli puutarhassa arvoituksellista aikaa. Vaikka perennoja, köynnöksiä ja pensaita kuoli talven aikana runsain mitoin oli luonnolla tarjota myös positiivisia yllätyksiä.

Tulppaaneja ja muita sipulikukkia riitti silmänkantamattomiin. Omenapuut kukkivat sellaisella volyymilla, etten ole vastaavaa nähnyt ikinä!

Tein koko kesän tiiviisti töitä isomman projektin parissa. Toivon mukaan voin paljastaa siitä teillekin pian jotain. Lyhyet tauot omassa puutarhassa ja perheen parissa olivat tärkeämpiä kuin ikinä aiemmin. 

Kukkiva parveke, yltäkylläinen keittiöpuutarha ja rakkaat perennat ovat vuosi vuodelta kauniimpia, kun aikaa kuluu ja piha vanhenee.

Maailma tuntui hullummalta kuin ikinä. Raskaina kantautuvat suru-uutiset, kummalliset poliittiset käänteet ja pelko sai olon kiitolliseksi siitä, että asumme täällä maailman äärilaidalla. Samaan aikaan suren erityisesti Aleppon tilaa ja toivon vuodelta 2017 käännettä parempaan.

Syyskuussa saapunut hengähdystauko saapui samaan aikaan lämpimän ja aurinkoisen syksyn kanssa. On ollut helpompi hymyillä ja hengittää, kun valoa on riittänyt tasaisin välein koko vuoden. 

Loppusyksyn väljennyt aikataulu on saanut mielikuvituksen laukkaamaan. Uudet toiveet ja unelmat töitä ja omaa elämää kohtaan ovat se suola, joka on aina ajanut minua eteenpäin. Varovasti mietin tuoko myös 2017 mukanaan jotain jännittävää?

Mutta kuten aina. Päällimäinen olo on kiitollisuus. Kiitollisuus perheestä, ystävistä, työtovereista, bloggaajatovereista, lukijoista ja asiakkaista. 

2017.

Tervetuloa!

SHARE: