Nessan kuulumisia

Nessa the Rescuedogin kuulumisia on toivottu erikseen. Ymmärrän hyvin, että kokemukset rescue-koiran adoptoinnista kiinnostavat muitakin, joten teen aiheesta oman postauksen.  Neppuli on ollut meillä kolmisen kuukautta ja sinä aikana siitä on kasvanut komea koira. Ikää hänellä on nyt reilu puoli vuotta. Pääsy kotikoiraksi on näillä reppanoilla aina yhtä epävarma. Meille Nessa tuli Viipurin koirien kautta. 

Akkarit on Nessan lemppareita. Mieluiten syötynä. 

Koska olemme lapsiperhe meille suositeltiin reipasta pentua. Tämä on ensimmäinen vinkkini. Kerro välittäjälle perheestäsi ja taustastasi koirien kanssa, ja kysy mikä koirista sopisi teille. Nämä aktiivit käyvät paikan päällä jopa viikottain ja tuntevat koirat melko hyvin. Meillekin tehtiin selväksi, että koira on tuttu aktiiveille tarhaoloissa, ja on todennäköistä, että koira muuttuu melkolailla kotioloissa. Näin kävi myös meille. Tärisevästä ja arasta koirasta on kuoriutunut ajan kanssa melkoisen aktiivinen ja penturiehakas koira. Perusluonne sillä on kuitenkin rauhallinen. Alkuun pitkään kadoksissa ollut haukku on nyt löytynyt. Turhia koira ei elämöi vieläkään, vain jos joku vieras on ovella.

Nessa on harvoin yksin. Mutta alusta asti kaikki on mennyt yksinkin hyvin. Se ei hauku tai tuhoa, kun olemme poissa. Ainoastaan paperituotteet se repii silpuksi oli se sitten yksin tai yhdessä. Nessa rakastaa kanniskella rukkasia ja pipoja. Tupsut siltä saattavat saada joskus kyytiä.

Ainoa hitaasti etenevä ja haastavampi asia on lenkit. Reviiri oli pitkään vain 100 metrin matka. Nyt saatamme kävellä jo puoli tuntia. Vastaantulevat miehet ja koirat pelottavat yhä, mutta remmirähjäämistä ei ole juuri ollut. Vain vaimeaa murinaa. Nessa on nopea oppimaan ja hänestä saisi halutessaan hyvän harrastekoiran. Hän oppii nopeasti ja tekee harjoitteita mielellään päivittäin. 

Nessa rakastaa kaikkea pehmeää. Alkuun kiellossa ollut sänkykin on jo vallattu. Koirasta aisti alusta asti sen palavan halun päästä sisälle ja mieluiten sohvalle köllöttämään. Nessa on kiitollinen ja se ei ole karissut missään vaiheessa pois. Ruoka on yhä tärkeää ja Nessa söisi aivan määrättömästi jos antaisi. Rescueiden tapaan sen vatsa on ollut koko aja hieman sekaisin ja uutta ruokavaliota haetaan hitaasti mutta varmasti. En ole kokenut tätä kuitenkaan mitenkään ongelmaksi, koska se oli tiedossa jo etukäteen. 

Nessa rakastaa perhettään. Se haluaa paljon rapsuja ja huomiota. Se änkee vauvan lailla syliin ja pomppaa kahdelle jalalle ryhmähaliin, jos siihen on vain mahdollisuus. Ja katsokaa nyt häntä, miten lutunen hän on. Toivon sydämestäni, että koiranhankkijat ainakin harkitsisivat voisiko rescue olla se oma juttu. Tai edes toiminnan tukeminen .

Mielenkiinnolla odotan millainen puutarhakoira hänestä kuoriutuu.

Mukavaa viikonloppua!