Esikasvatus on aina vähän vaikeaa, tavallaan helppoa ja lopulta myös sattumien summa. Koska niinhän se on. Tietyt perusjutut kuten mullan valinta, puhtaat kipot ja koulinta on suhteellisen helppo omaksua ohjeista. Sen sijaan taimen voinnin seuraaminen ja optimaalisen valon tarjoaminen vaatii jo hieman enemmän. Ja sitten on niitä mysteerejä. Ainakin minulla siemenet ovat joskus jättäneet itämättä, pikkuinen sirkkalehtiarmeija tehnyt äkillisen joukkokuoleman tai pikku taimet jääneet juromaan. Tämä ikään kuin elossa, mutta tahdottua kasvua ei tapahdu- tyyppinen ratkaisu on se kaikkein raivostuttavin.
Olenko aistinut oikein blogiini vuosien saatossa tulleista viesteistä, että moni pelkää näitä epäonnistumisia? Ovatko ne noloja? Niin lamaannuttavia, että ei edes tahdo yrittää? Hortonomin tutkinnostakaan ei ole minulle ollut apua esikasvatuksen opetteluun. Koska niiden perustaitojen jälkeen kaikki on kiinni näppituntumasta. Ja sitä ei synny ilman sitkeää harjoittelua. Kyllä ne epäonnistumiset minuakin harmittavat. Viime vuotiset juromaan jääneet tsinniat niin paljon, että tuskin koitan tänä vuonna uudelleen. Mutta ei kuitenkaan niin paljon, ettenkö kehtaisi blogissa kertoa kokeilevani latva-artsiokkaa ensimmäistä kertaa. Vaativa hyötykasvi, jonka kukinta on kiinni myös kesästä, ei pelkästään minusta. Mutta kyllä se jossain vaiheessa onnistuu. Minulta ja ihan jokaiselta joka niin päättää.
Ystävääni lainaten: Puutarhassa ei ole epäonnistumisia, ainoastaan kokeiluja.
Kaivaakaahan kylvökamat esiin! Nyt on loistava aika aloittaa.
Yhtenä vuonna kokeilin latva-artisokkaa mutta se ei ehtinyt kukkaan vaikka ihan hyvin kasvoi. Ehkä olisi pitänyt kasvihuoneessa kasvattaa?
VastaaPoistaViime vuonna kylvöt eivät tahtoneet onnistua ja kylvin petuniankin jopa kolme kertaa. Valon puute saattoi olla yksi syy koska kolmas sitten tuotti tulosta mutta kukinnan aloitus tietenkin siirtyi juhannuksen jälkeiselle ajalle.
Mulla on nyt ekaa kerta yksi kasvulamppu. Saa nähdä onko sillä mitään merkitystä. Mä kylvän niin älyttömiä määriä, että muutama epäonnnistuminen ei siksi kai niin haittaa :)
PoistaNiin se on - tämä esikasvatus ja puutarhurointi on kuin Kolumbuksen tutkimusretket. Aina ei voi onnistua ja toisinaan löytää ihmeitä ja onnistuu =) Latva-artisokkasi näyttävät terhakoilta ja komeilta. Mun kovin esikasvatuskokemus on tammiunikon kasvatus. muistaakseni tilasin viitenä perättäisenä vuotena siemeniä ja yritin ja yritin ja vasta vimeisellä kerralla onnistuin. Ja sitten kun onnistuin me muutimmekin ja tammiunikot jäivät elämään omaa elämäänsä entiselle pihalle =) Pitäisikin taas yrittää sillä niissä on hurjan komeat lehdet =)
VastaaPoistaIhan vieras kasvi. Pitääkin googlettaa. Sulla on kyllä ihan taikasormet esikasvatuksen kanssa. Mäkään en ole enää perennoja sisällä kasvattanut, kun opetit miten ne tulee ulkona. Ihan paras!
PoistaMulla on ihan yksinkertaisten kesäkukkien kasvatuskin mennyt pari kertaa niin pieleen, että siihen jäi taimikasvatus :) Nyt ei ole oikein enää tilaakaan, mutta ehkä jotain pientä vois kokeilla kuitenkin...
VastaaPoistaKokeile. Ja mun kokemus on että maalis-huhtikuussa kylvettävän on helpoimpia. Ja ainahan voi aloittaa vaikka krasseista. Sitä helpompaa tuskin on.
PoistaJa on helppoja, kuten tomaatit, onnistuvat aina (nyt täytyy koputtaa puuta) ja sitten tosiaan noita sattuman sanelemia juttuja. Vai olisiko jokin taika kuitenkin kuukalenteri mukaisella ajoituksella?
VastaaPoistaNo oon mäkin sitä kuukalenteria miettinyt. Mulla kävi viime vuonna ekaa kertaa niin, että yhden tomaattilajikkeen siemenet ei itäneet. Ja mustakin tomaatit on helppoja... Ja ei ollut vanhoja siemeniä ja oli oikeasti hyvästä suomalaisesta paikasta. Kummia hommia.
PoistaSiemenissäkin on eroja. Eräästä maailman laajuisesta netti kaupasta sain pussin sisällä "roskia"😂 hyvin itivätkö, tosin kasvit olivat ulkomaisia rikkoja😂
VastaaPoistaVoi apua! Toi kyllä vähän muakin naurattais. Ihan kuin ei ois jo omastakin takaa 😂
PoistaTarvitsisin enemmän rohkeutta kokeilla. Ihana juttu sinulta, rohkaiseva.
VastaaPoistaKiitos! Joskus auttaa, kun joku muukin myöntää mokaavansa. En usko, että kaikilla menee ihan kaikki aina kuten Strömsössä.
Poista"Puutarhassa ei ole epäonnistumisia, ainoastaan kokeiluja."
VastaaPoistaAivan ihana viisaus. Allekirjoitan tämä heti!
Alunperin sen kirjoitti Kanelia ja kardemummaa-blogin Maria :)
PoistaMulla onnistuu ihan kivasti sisällä mutta siinä vaiheessa kun taimi siirretään ulos ja istutetaan maahan niin perennojen ja kesäkukkien kanssa tapahtuu jotain mystistä. Ei ne vihulaiset kasva! Vihannesten kanssa ei tapahdu samaa. Joka kevät pääsee onneksi yrittämään uudestaan :)
VastaaPoistaNo jo on kumma! Mutta näin ne on mystisiä. Mä kylvän perennat suoraan ulos maalis-toukokuussa kylvölaatikoihin. En kouli ollenkaan. Siirrän suoraan penkkeihin kesä-heinäkuussa :) Ei koulimis- tai karaisuongelmaa!
PoistaMulla on aina kaikenlaista ongelmaa taimikasvatuksen kanssa, mutta periksi ei voi antaa. On se niin ihana selailla siemenluetteloja ja tehdä ekoja kylvöjä. Ja ehkä se vuosi vuodelta rupeaa paremmin sujumaan. Tänä vuonna yritän, josko uusi kasvivalo auttaisi.
VastaaPoistaNo näin juuri. Tässä lajissa harva on seppä syntyessään. Olin minäkin aika pihalla ekojen kylvöjen kanssa. Onnistuin ihan vahingossa silti kasvattamaan hirveät määrät perennoja, vaikka osa kuolikin.
PoistaTuo hyvin kasvamaan lähteneitten joukkokuolema on täälläkin niin tuttua. Ensin ehtii iloita, että joku on itänyt ja lähtenyt hyvään kasvunalkuun ja sitten nuukahtaa. Ei ole kiva.
VastaaPoistaSe on kyllä harvinaisen masentava näky :D
PoistaVuosia olen siemenstä kasvatellut täytettä perennapenkkiin, muttta joskus ei vaan meinaa saada tulosta aikaiseksi, vähintäänkin ollaan myöhässä, kun jo pitäisi kukkia... mutta eikun uutta yritystä joka kevät!
VastaaPoistaNo se on kyllä vähän tylsää. Joskus alkuvuosina oli vaikea tottua pikkupottien kasteluun ja silloin se oli kyllä ihan omasta löperyydestä kiinni. Ja toisaalta, kun ensiyrittämällä sain valtavan ison penkillisen akileijoja itselleni niin olin kyllä melko suu auki siitäkin suorituksesta. Omat perennat ovat olleet valtava säästö isossa pihassa.
PoistaTaimikasvatus onnistuu minullakin vaihtelevin tuloksin, vaikka kuinka uskoisi tekevänsä kaiken oikein. Silti täytyy vain sitkeästi yrittää. Onnistumiset palkitsevat ja säilyvät kuitenkin mielessä kauemmin kuin epäonnistumiset.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Määrä onneksi korvaa sitten laadun :D
PoistaLohdullista kuulla, että ei mene muillakaan kaikki aina Strömsö-kaavan mukaan... Mut ku montaa sorttia yrittää niin joku aina onnistuu. Taimipolte on minulla ollut kurja jonain keväänä, mutta ei sitä tainnut vuosi sitten olla lainkaa. Jättiverbenaa on nyt kylvetty joten jännä nähdä kuinka siinä käy! He-he krassiin minulla on joku ihme kammo, että se ei kasva kunnolla...
VastaaPoistaOn se krassi mullakin joskus juronut vaikka idioottivarmempaa kasvia ei pitäisi olla :D
PoistaSe on juuri noin, että kokeilemalla oppii. Joskus tuntuu ihmisten kommenteista ( ei täällä blogimaailmassa) vaan tuolla muualla elämässä, että puutarha-alan ihmisenä pitäisi tietää suunnilleen kaikki kasvihuonekurkkujen tuotannosta sisäkasvien yksilökohtaiseen hoitoon :D Eihän se tietenkään niin ole, ja omat mieltymykset kasvattavat koko ajan sitä kasvien tuntemusta yms. Kasvien maailma (ja kaikki siihen liittyvä) on niin hirmu laaja. Eikä tietoa pidä koskaan vähätellä, asiaanperehtynyt kotipuutarhuri tietää joistakin asioista varmasti enemmän kuin puutarha-alan ammattilainen.
VastaaPoistaMinä tosiaan kokeilen tänä vuonna ekaa kertaa jättiverbenaa, sormet ristiin ;)
ja muuten mullakin yksi vuosi juurikin tsinniat iti surkeesti ja jäivät juromaan. Viime vuonna kelloköynnös onnistui tosi hyvin ja olen siitä aidosti onnellinen. Niin, ja kyllähän se, kesä millainen kesä on, aina vaikuttaa myös. Sitähän tämä, mukavaa puuhaa ja kokeilua! Mukava postaus.
Mä olen törmännyt tuohon ihan samaan juuri blogimaailman ulkopuolella. Mulla on maisemasuunnittelijan koulutus, jossa kasveja lähinnä sivuttiin. Opinnot olivat enemmän sellaista viherinsinöörin hommaa. Siitä huolimatta oletetaan, että tiedän aivan kaiken kasveihin liittyen. Olen opetellut sen kaiken ihan itse. Toki opintojen takia monet asiat sisäistää nopeammin. Ja tuo mitä sanoit kotipuutarhureista on niin totta! Osa on aivan käsittämättömän taitavia!
PoistaMinä uskon edelleen siihen ensikertalaisen tuuriin. Ekalla kerralla onnistuu kaikki ja sitten seuraavana vuonna ihmettelee, että missäs nyt mättää. Itse olen huomannut, että moni "haastavaksi" luokiteltu kasvi ei todellakaan ole sitä. Monen "helpon" kanssa on paljon enemmän vastoinkäymisiä. Mutta mutta, onneksi joka kevät on uusi mahdollisuus ;D ;D
VastaaPoistaNiin samaa mieltä! Nimin. Sain yhden erän krassejakin juromaan viime vuonna :D On meillä komeat iskulauseet :D :D :D
Poista