savolaiset superkosmokset

Yksi puutarhamaailman pienistä ihmeistä osui kohdalleni helmikuussa, kun minulle ennestään tuntematon Marja lähestyi minua sähköpostitse. Marja kertoi kosmoskannasta, jonka hän on saanut siemeninä anopiltaan. Riistaveteläinen kosmoksen siemen kuulosti varsin eksoottiselta. Erityisesti ihastutti siementen tarina. Näitä on vaalittu pihassa vuodesta toiseen, koska kanta oli ainoa joka Savon korkeudella ehti kukkaan. 

Viesti loppui sanoihin: "Haluaisitko, että lähetän sinulle näitä kosmoskukan siemeniä?". Hetken rohkaisua keränneenä, vastasin kyllä. Marjahan ei näet voinu tietää, että arastelen ihmisiä jotka lähestyvät minua. Avun tai ystävällisen eleen vastaanottaminen on aina tuntunut haastavalta. Tämä siitäkin huolimatta, että itse teen vastaavia tekoja tämän tästä. Vilpittömyyteen ja ilmaiseen lounaaseen luottaminen on aina ollut minulle yksi vaikeimpia asioita ikinä. Asiaa ei helpota se, että järjen tasolta tiedän suurimman osan ihmisistä olevan tolkun ihmisiä joilla on sydän paikallaan. 

Niinpä nämä täydelliset kosmokset kukkivat nyt minun pihallani. Niiden habitus on kuin kaupan taimilla. Ne eivä ole liian korkeita ja olemus on ylväs. Värikimara on kaikkea valkoisesta fuksiaan. Jos pihallani majaillut rusakon poikanen ei olisi myös rakastunut näihin, olisivat ne taatusti kukkineet jo heinäkuun alussa. Onneksi pupujussi vain latvoi taimet. Näistä riittää kyllä meille molemmille.

Kauneimmillaan nämä kosmokset ovat aurinkoisen päivän iltoina, kun valo vielä kajastaa jostain. Erityisesti valkoiset kosmokset ovat viiruhelpin kaverina yksi kauneimmista kasvipareista ikinä! Nämä kosmokset - ja Marjan ihana ele - on jotain mitä en aio unohtaa. Marjan tavoin aion kerätä siemenet joka vuosi. Osan laitan kiertämään ja osa kasvakoon meillä. Sillä jos johonkin uskon niin siihen, että hyvä kiertää.

Aurinkoista loppuviikkoa!