Ihanat auringonkukat

Auringonkukka on aina ollut minulle kypsän syyskesän symboli. Suuret itsepoimintapellot ovat mahtavan näköisiä kun joukko keltaisia kavereita kääntää katsettaan auringon suuntaan. Koska niinhän tämä kasvi tekee. Ihan kuin sillä olisi kasvot, jotka yrittävät meidän ihmisten tavoin pyydystää niitä viimeisiä kesäisiä säteitä. 

Auringonkukka on myös huippu leikkona. Se ei kaipaa kaverikseen välttämätä mitään muuta. Rotevan kasvin rinnalla voi tosin olla myös hankala kilpailla huomiosta. Vaikka pidän kaikista lajikkeista, on tämä keltainen perusmalli minusta ihan huippu. Näistä tulee nimittäin aina hyvälle tuulelle. 

Koko puutarha kylpee syysvalossa ja saa puolestani alkaa ränsistyä kohti talvea. En jaksa enää vouhkata nurmen mitasta tai kitkemisestä. Nyt kerään kukkia ja fiilistelen. Kerrankin aikaa vain istua jos huvittaa. Tosin ihan pelkästään tuskin mahdan sitä jaksaa. Haravointi ja keittiöpuutarhan siivous on juuri sopivan leppoisaa puuhaa, jos jotain on välttämättä tehtävä. 

Tänään suuntaan sisätiloihin ja kohti Habitarea. 

Inspiroivaa torstaita teille muillekin!