joulun kultaiset hetket

Joulupäivän aamussa on taikaa. Jänittävimmät ja työläimmät hetket ovat takana, ja nyt on aikaa vain nauttia ja tuijotella kuusta ja lunta ihan loputtomiin. Joulu vanhempieni luona on kyllä monella tapaa stressittömämpi. Useampi aikuinen kasaa joulun nopeammin kasaan. Osa ulkoilee lasten kanssa, kun toiset siivoavat ja valmistelevat ruokaa. Joulupäivänä kaiken voi toteuttaa vieläkin leppoisammin. 

Kuusi haettiin omasta metsästä. Kun havupuuta ja kriittistä silmää riittää ei valinta ollut ihan niin helppoa. Lumikelkan kyydissä kulki onneksi myös halkoja ja makkaranpaistotarpeet. Ihana ja ikimuistoinen pikkuretki pyöräytettiin vaivatta kasaan. Lopputulos on taatusti moninkertainen kuin osiensa summa. 

Talon koirat ovat pitäneet huolen siitä, että vilskettä on riittänyt. Nessa the Rescuedog nauttii täällä olosta täysin rinnoin. Ulos pääsee aina kun ovea vain vähän rapsuttaa. Ei tietokaan valjaista ja remmistä. Tärkeää on juosta paljon ja täysiä. Suunnalla ei niin väliä. 

Moni toivotteli minulle jouluksi unihiekkaa, jota edellisessä postauksessa toivoin. Olen nukkunut täällä taas tavattoman paljon. En osaa ratkaista miksi näin on. Hetken huilaaminen kaiken valvomisen keskellä on mahtavaa. Tällä jaksaa taas jonkun tovin.  

 

Valoisia hetkiä täällä Savon korkeudella on todella vähän. Aion ulkoilla ihan juuri, kun aurinko nousee muutamaksi tunniksi. Säkkipimeät hetket maalla, missä katulamppuja ei ole, on aina yhtä ihanaa. Hiippailimme äidin kanssa vielä aaton iltana ripottelemaan lyhtyjä kohti järven rantaa. Pienet valopilkut loistivat kivasti sisälle asti.

Toivottavasti teillä on ollut rakkaita ympärillä, riitävästi herkkuja ja kyllin rentoa.

Ihanaa joulun jatkoa!