Kiitos tästä vuodesta

Vuoden ensimmäinen on täällä. Yö toi mukanaan lumikerroksen ja uuden virkeämmän alun. Siltä se joka vuosi tuntuu. Elämän helminauhaan kertyi tänäkin vuonna yllätyksiä, naurua, surua ja hetken huumaa. Niitä asioita jotka saavat elämän maistumaan elämältä. 

Uuden vuoden postauksessani on ollut aina kuvia edelliskauden puutarhakukoistuksesta. Vuoden tähtihetki oli erityisesti alkukesä. Rhodot kukkivat tavattomalla runsaudella. Samaan ilonpitoon yhtyivät akileijat ja herttavuorenkilpi. Kaikki suosikkejani.

Kesän isoimmat muutokset kokivat keittiöpuutarha, joka sai kaverikseen kasvihuoneen sekä sisäpiha, jonne kasattiin helppotöinen pergola. Loppukesästä ihmettelen aina tuliko sitä juuri mitään uutta tehtyä. Siitäkin huolimatta, että puusavotan vaatinut  kasvihuoneen pohjatyö oli varmasti isoin rutistus mitä meillä on kuunaan nähty.

Kesä on pysynyt poikkeuksellisen tiiviisti mielessä läpi syksyn. Koneen ruudulla on vilissyt kirjaa varten kuvattuja  puutarhaotoksia. Suurtitöinen kirja palkitsee viimeistään keväällä, kun hommia painavat enää painokoneet. Toivon mukaan pian saisi jo hengähtää.

Vuosi toi myös surun hetkiä. Myllerrys lähipiirissä laantui onneksi nopeasti.  En ole myöskään ollut ihan niin terve kuin toivoisin. Vaikka kaikkea en tänne jaakaan niin oma elämä näkyy väistämättä jotenkin aina myös blogin puolella. Tänä syksynä ja talvena se on näkynyt hieman löyhempänä postaustahtina. On ilahduttavaa miten moni blogiin eksyy siitä huolimatta. Lukuisten kommenttien määrä sykähdyttää aina.

Sain Pihakuiskaajan blogista haasteen, joihin harvoin tartun. Siinä toivottiin 4 eri kuvaa puutarhasta mieluiten samasta paikasta. Tässä näitä nyt olisi jopa yksi kaupan päälle. Ei ihan samasta kulmasta, mutta meidän puutarhasta joka tapauksessa. 

Toivon, että vuodesta 2018 tulee tapahtumarikas, yllättävä ja iloinen!