Vuoden ensimmäinen taimimultapussi, rapisevat siemenet ja se tuoksu. Kyllähän te tiedätte. Lisäksi se tunnelma, joka vuosi toisensa jälkeen saa ryhtymään tähän hullutukseen. Notkukoon pöydät, loppukoon tila. Täältä tullaan taas!
Osa siemenistä on vielä matkalla, mutta kelloköynnökset pääsivät jo multiin. Itselleni sopii tällainen paloissa puuhastelu. Pääsee silloin se koko totuus painumaan jonnekin hämärän tuolle puolen. Tässähän nämä ohimennen valmistuvat. Toukokuun lopussa ihmetellään, kun koti on taas muuttunut viidakoksi.
Suurin osa taimista saa alkunsa kätevissä minikasvihuoneissa. Kupu pitää huolen kosteustasapainosta, pieni luukku tuuletuksesta ja aluslautanen kotipuutarhurin järjissään. Sisällä homma saa nimittäin olla niin siistiä kuin suinkin. Ei pyöri vesi ja multa pitkin pöytiä.
Täältä tullaan kevät!
Ihanaa loppuviikkoa!
Mikä onkaan ihananpaa talven jälkeen kuin mullan tuoksu ja rapisevat siemenpussit! Itsehillintää tarvitaan, jottei sorru liian aikaisiin kylvöihin...se onkin melkoista painia mielen ja halun kanssa :D. Ihanat nuo pienet kasvarit!
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikonloppua ja helmikuuta sinullekin!
Osasit niin loistavasti kuvata noita fiiliksiä, joita tämä taimien kasvatus tuo tullessaan. On pakko esikasvattaa, että kevät edistyisi edes himpun verran. Ei sitä malta enää yhtään odottaa, että pääsee tositoimiin.
VastaaPoistaOnnistunutta taimikasvatusta ja mullantuoksuista helmikuuta! <3
Ihanasti kirjoitit. Teki mieli jo nyt aloittaa, mutta maltan vielä hetken .Hyvää päivän jatkoa.
VastaaPoistaJess!!
VastaaPoistaMuutamalla päivällä pystyin kylvöintoa pitkittämään laatimalla laatikoihin hyvän kylvösuunnitelman. On tammi-helmikuulaatikko, maaliskuulaatikko jne. Siemenet sievästi odottamassa oikeaa hetkeä. Nyt ollaan ihanasti ensimmäisen laatikon kimpussa jo ja hyvillä mielin: onhan toki jo helmikuu! :D
VastaaPoista