Kukkiva potager

Perustin keittiöpuutarhani aikoinaan lavoihin, koska toiveissa oli kaunis kasvimaa. Uhrasin ensimmäisenä kesänä jokaisen neliösentin hyötykasveille. Niin tiivisti kuin suinkin mahtui. Huomasin, että satoa tulee melko helpolla vaivalla jo pienemmältäkin alalta. Niin kuvaan astuivat keittiöpuutarhan kukat. 

Keittiöpuutarhan laajennuksen yhteydessä huokasin helpotuksesta, koska nyt mahtuisi myös yllin kyllin kukkia lisää ja hyötykasvien määrästäkään ei tarvitsisi tinkiä. Mutta ei se mennytkään ihan niin. Koska vuosi vuodelta huomaan, että olen itseltäni salaa istuttanut ja kylvänyt ennätysmäärän kukkia. Olen niin perso tällä näylle, että en mahda itselleni mitään. Sen sijaan mietin mistä voisin nipistää, että kukkia mahtuisi lisää.

Keittiöpuutarhani kukat ovat pitkälti perinteisiä kasvimaan kukkia: kehäkukkien eri lajikkeita, auringonkukkia, ruohosipulia, samettikukkia, ruiskaunokkeja, hunajakukkaa, laventelia, iisoppia ja krasseja. Yksi mistä en tingi on punakosmoskukka käytävän varrella. Vakituinen vieras on myös neidonkukka, joka muodostaa ihanan parin kehäkukkien kanssa. Kivaa näissä on se, että monet kasveista voi suorakylvää. Myös siementen keruu seuraavalle vuodelle on helppoa. Edullisimmat samettikukan taimet löytyvät aina torilta.

Keittiöpuutarhan kiekuroiden, polkujen ja rakenteiden parina kukat ovat niin ihania! Voisin kulkea ja kuvata täällä kesäaamuina loputtomiin. Koska kasvimaa on kaikkinensa näin rakennettuna niin helppohoitoinen, jää kaikelle tällaiselle haihattelulle tilaa yllin kyllin. Siementen hamstraaminen on jo alkanut. 

Kevät tiiviisti mielessäni lohdutan itseäni, että ihan just on huhtikuu. Jippii!

Ihanaa tostaita!