Pala rauhaa

Puutarha on parasta mitä tiedän. En ole tainnut koskaan kyllästyä siihen. Erityisesti sen merkitys korostuu, kun kevään keikkatöitä kertyy niin paljon, että kotona ehtii pyörähtää vain illasta. 

Pari tuntia riittää hyvin siihen, että ehtii istua omenapuun alla, kastella ruukku- ja keittiöpuutarhat ja nyppiä rikkoja ohimennen. Aivot saavat levätä hetken ja päivän kuormitus purkaantuu minuutti minuutilta. 

Luonnon on todistettu laskevan verenpainetta ja stressitasoa. Eikö se ole sitä samaa mitä tapahtuu puutarhassakin? Autonomisen hermoston toiminta tasaantuu, ajatus kulkee taas kirkkaammin ja hartiat laskeutuvat vihdoin rennosti alas. Uskon, että ihan joka harrastaja tunnistaa ilmiön. 

Kuormitun äärimmäisen helposti. Siksi viihdyn kotona niin hyvin. Jaksan tehdä töitä paremmin, olla parempi äiti ja no, parempi ihminen. Keikkatyöt piristävät ja tuovat vaihtelua arkeen. Mikään ei kuitenkaan ole niin kivaa kuin kotona ja erityisesti puutarhassa olo. 

Ihanaa viikon alkua!