yllättäviä kohtaamisia

Tapahtumarikas sunnuntai oli pullollaan omituisia luontokohtaamisia, täpäriä pelastumisia ja ennen kaikkea iloa ja aurinkoa. Vaikka asummekin maalla, ja täällä melko tiheään näkee teiden yli loikkivia peuroja, kauriita ja hirviä, pääsi pyhäpäivän tapahtumaketju yllättämään minutkin.

Olen aina ollut varsin eläinrakas ja innostun valtavasti myös, kun näen jonkun villieläimen. Kohtaaminen ihkaoikean bambin kanssa oli ehkä parasta ikinä. Koiralenkki korkean heinikon läpi ei luvannut mitään tavallisesta poikkeavaa. Vasta kaverin kauhistunut ääni paljasti hyvin nuoren kauriin, joka kyyhötti kerällä heinikon sylissä. Jos ystävälläni ei olisi refleksit toimineet nopeasti, olisi kauris jäänyt kengän alle. Pienen emo oli todennäköisesti jossain lyhyen matkan päässä syömässä tai juomassa. Lähes vastasyntyneen näköinen pienokainen oli jotain niin liikuttavaa!

Iltapäivän pihansiivous ja halkojen kanto rytmittyi mukavasti linnunpoikia pelastaen. Valtavan suuren ja korkean rukon päälle rakennettu linnunpesä paljastui vasta, kun halkoja oli kannettu yli puolet kuormasta. Kuivumaan jätetyt halot houkuttivat kasana useampaakin lintua. Väleistä löytyi tykötarpeita ja pesänalkuja. Pesä piti kantaa turvaan. Ämpäri täynnä kuivaa kasvijätettä oli juuri sopiva paikka pesälle. Linnut sirkuttivat kauhuissaan, kun pienokaista kannettiin eri paikkaan. Hommaa ei tietysti helpottanut yksi pudonnut poikanen, jota metsästettiin halkojen välistä. Illansuun suurin yllätys oli kaksi poikasta lisää, jotka ilmiintyivät halkojen seasta, kun puita kannettiin lisää. Raukkaparat olivat varmasti tipahtaneet pesästä jo aiemmin. Voi helpotusta, kun näimme vihdoin yhdeksän aikaan illalla emolinnun kantavan toukkaa pienokaisilleen. Pelkäsin, että se hylkää pesän kaiken touhuamisen takia. 

Illan päätteeksi oli ihan kiertää rauhassa kameran kanssa ja huomata, että kaikki ruusut kukkivat. Juhannusruusu on aina upea näky iltamyöhällä. 

Aurinkoista ja ihanaa viikon alkua!