Kokeilin petunian siemenkasvatusta ensimmäisen kerran tänä keväänä. Alkuun kasvu oli aivan naurettavan hidasta ja mietin voiko esikasvatussuositus pitää paikkansa. Pitkään taimet olivat vain muutaman millin kokoisia lilliputteja. Olen oppinut jättiverbenoiden ja muiden pikkutaimien kanssa siihen, että kasvuston kannattaa antaa olla rauhassa pitkäänkin, kunnes oikeita kookkaampia lehtiä alkaa ilmaantua. Ja ilmaantuihan niitä lopulta, vaikka usko oli koetuksella monet kerrat. 'Pirouette Purple'-lajike on melko kookas erittäin kerrottu. Juuri tällaisten erikoisuuksien takia omat taimet ovat ihan ehdottomia. Taimet alkoivat kukkia heinäkuun alun jälkeen.
Petuniat herättävät blogissani lähes poikkeuksetta keskustelua. Ne haisevat melko pahalta ja tahmaisten kukkien nyppiminen käy monen hermoon. Ei se tahma minustaan erityisen upeaa ole, vaikka koenkin kesäkukkien nyppisen melko rentouttavana. Koen, että se on kuitenkin pieni hinta jostain näin erityisestä. Taimia tuli pussillisesta paljon. Ruukkujen lisäksi niitä riitti myös parvekelaatikoihin. On ihanaa voida yhdistää näitä erikoisuuksia niihin euron petunioihin. Koko istutus näyttää kivemmalta, kun joukossa jotain tällaista.
Aurinkoista keskiviikoa!
Tosi upeita!
VastaaPoistaOlen joskus kokeillut seimenkasvatusta ja onnistunutkin. Petunioissa löytyy niin paljon erilaisia värivariaatioita ja kerrottuja sekä yksinkertaisia, että niistä löytää jokainen varmasti suosikkinsa.
Kokeilin tänä keväänä ensimmäisen kerran jättiverbenan kasvatusta ja siinä kyllä ehti tosiaan epätoivo valtaamaan monta kertaa. Ei uskoisi, että jostain niin minimaalisesta, voi tulla mitään jättiä ikinä. Mutta niin nekin vaan kukkii tuolla ulkona.
Ja nyppiminen on minustakin mukavaa ja rentouttavaa. Tosin joskus aikoinaan kesäkukkapuutarhalla työskennellessä, määrä kyllä joskus uuvutti. Kotipuutarhassa ei mene hermo niin herkästi, kun taimia ei ole niin paljon.
Kauneutta elokuuhun! <3
Jättiverbena on kyllä ihan käsittämätön, koska sille tulee vielä kokoakin niin palon. Tämä petunialajike on tosi överi ja jopa himpun liikaa mun makuun. Luulin, että kukat on pieniä ja kerrattuja. Mutta livenä kuitenkin jotenkin tosi jännä ja kiva. Varmaan juuri siksi, että tähän en ole muualla törmännyt. Tullee ihan pehmisjäätelö tästä mieleen :)
PoistaNäin se menee mullakin... Joku juttu menee mönkään ja hyvästelen sen iäksi, kunnes taas bongaan jonkun toisen onnistumisen blogista ja kokeilen uudelleen :D Parasta!
VastaaPoistaVautsi, ompas tosiaan kaunis! Pakko myöntää, että olen super laiska kukkien nyppijä. Petuniat ovat kuitenkin niin ihania, että niitä on pakko joka kesä olla pihassa, vaikka vaativatkin vähän työtä :)
VastaaPoistaIhanaa elokuuta siulle <3
Siemenkylvöt vaativat tosiaan sitkeyttä, mutta kun onnistuu, on palkinto kaksinkertainen - upea kukinto ja oma saavutus! Minulla on tuo sama petunia puutarhalta ostettuna, väri pinkki-valkoinen. Siitä tulee mieleen joku burleski kaunotar, menee ehkä hauskuudessa kauneuden edelle:) Mukavaa kesän jatkoa!
VastaaPoistaMinä kasvatin ensimmäistä kertaa petuniaa siemenestä viime vuoden keväällä, ja juurikin tuota violettia röyhelökukkaa. Samat ovat kokemukset minullakin sen kasvatuksesta: alkuun pääsy vaati aikaa, mutta yhtäkkiä taimet olivat reheviä ja täynnä kukkia. Viime loppukesän runsaan kosteuden takia röyhelökukkiin meinasi iskeä harmaahome. Tänä kesänä ei ole kyllä sitä vaaraa. ;)
VastaaPoistaTänä vuonna en kasvattanut petuniaa siemenestä, taimikasvatuksessa kun vaihtelu virkistää. Varmasti uudestaankin joskus petuniaa kylvän. :)