Olen aina pitänyt ruosteesta ja sen kuorruttamista pinnoista lukuisine sävyineen. Puutarhahulluuteni ei ole helpottanut asiaa tietystikään millään tavalla. Monet asiat kun vain paranevat taivasalla. Vanhat,koukeroiset metallituolit, englantilaista puutarhaa henkivät istutusreunukset ja upeasti valmistetut köynnöstuet. You name it. Tervetuloa meille kaikki.
Näen usein mielessäni kasveja, kun mietin jotain uutta rompetta puutarhaani. Läheisen romiksen ukko on lakannut ihmettelemästä, kun raahaan sieltä niitä kaikkein rupisimpia vermeitä. Tämäkin laatikko suloisine kahvoineen suorastaan kutsui laventeleita. Pari on mitä parhain yhdistelmä. Ruosteista rosoa ja laventelin sulokkuutta.
Juju on tasapaino. Ei liikaa vaan juuri sopivasti. Ruoste on ihana korostaja ja mausteen tuoja. Valitsen siis harkiten laatikkoni. Mikä parasta, nämä ovat lähes ikuisia jolleivat puhkiruostu. Lika ja kulumat eivät näy. Talvestakaan laatikko ei piittaa tuon taivaallista.
Syttyykö joku muu ruosteesta?
Syttyy. Liikaa ei saa olla vaan sopivasti. Toinen mikä sytyttää on sinkkiastiat.
VastaaPoistaTäällä hän nostaa kättä ponnekkaasti!
VastaaPoistaSyttyy!!!
VastaaPoistaMeillä eräs naapurin rouva osti, valurautaisen istuinryhmän ja jättää sen, joka talvi ulos, että ruostuisi..:)
Kyllä tykätään! Meillä pitäisikin jossain olla vanha savustuslaatikko. Siitähän saisikin oivan kukkalaatikon.
VastaaPoistaAi että syttyykö?! Komiasti roihuaa :D
VastaaPoistaKyllä vain, sopivassa määrin ruostetta on aina plussaa! Ihana tuo laatikko ja nuo laventelit!
VastaaPoistakyllä syttyy, pidän!
VastaaPoistaKyllä ruoste saa "kukkia" täälläkin. 👍🏻 -Katja
VastaaPoistaNo kyllä, terveisin romunkerääjä 😀
VastaaPoistaTaitaa olla edes turha kysyä :D ja laventelin kauneudesta!
VastaaPoistaNo kyllä!
VastaaPoista