Liljat yllättivät

Liljat ovat nousseet kuivan kesän yllättäjiksi. Karrelle palaneista penkeistä on kesän mittaan noussut yhtä hehkuvia ja kirjavia liljoja kuin milloin hyvänsä muulloinkin. Kukaan ei ilmeisesti kertonut näille, että vettä ei kertakaikkiaan ole saatavilla ollenkaan. 

Minulla on useita eri liljoja, jotka kukkivat eri aikaan. Näitä on tullut vähän huomaamatta kerättyä. Olen aina ollut jotenkin viehättynyt sipuleiden piilottamisesta. Joka kerta on yhtä mahtava yllättyä. Varsinkin, jos on päätynyt ostamaan sipuleita messuilta. Silloin on lähes suotavaa unohtaa mitä on luullut ostavansa. Niiltä reissuilta ovat peräisin lähes kaikki pihani keltaiset, persikat ja oranssit liljat. Osan olen vaivalloisesti tuonut jopa ulkomailta asti. Heh!

Liljat ovat myös siitä mukavia, että niitä tuntuu mahtuvan ihan loputtomasti myös täyteen pihaan. Sen kuin vain upottelee niitä sinne tänne pitkin perennapenkkejä. Nämä eksoottiset kaunottaret ovat kauniita yksin ja ryhmässä. 

Suurin osa liljoistani on aurinkoisilla paikoilla. Liljat viihtyvät kuitenkin lähes parhaiten puolivarjossa. Ne kukkivat siellä pitkään ja hartaasti. Läpäisevä maa on ehdoton edellytys, jos liljasta haluaa  pitkäikäisen kumppanin. Liljat tarvitsevat myös vuosittaisen lannoituksen. Omani ovat pärjänneet hyvin kevät- ja syyslannoituksen turvin. Ainoa poikkeus on ruskolilja, joka vähemmän jalostettuna tuntuu ponnistavan vaikka hiekkalaatikosta. Niin sitkeä se on. 

Inhosin pitkään tätä syvänkeltaista tiikelilja 'Citronellaa', koska se ei ollut ihan niin vaaleanpunainen mitä odotin. Ajan kanssa olen tullut sinuiksi sen kanssa. Ehkä siksi, että tämä lilja kukkii aina viimeisenä. Elokuussa sen mausteinen olemus on hauska, ja pilkullinen lilja on upea kimpuissa. Kaikille näille on paikkansa. 

Ihanaa viikkoa!

SHARE: