Pala syksyä

Istutin tänään syyskukkia. Totuuden nimissä ne ovat lojuneet sisäänkäynnin vieressä muovipoteissaan jo ainakin viikon. Se on oikeastaan tosi vähän. Tuntuu, että kaikki jää jalkoihin, kun tarpoo arjen suossa. Se ei varmasti kuvista näy, mutta olen aikalailla pitänyt taukoa puutarhasta koko kesän.  Tuntuu, että kevään jälkeen ainoastaan kastelin. Lapio on saanut olla vapaalla. Syystöihin tartuin ensimmäisen kerran eilen, kun rauhalliseen tahtiin purin omenavuorta vanhojen puiden alta. Mietin, onko syyskukissa mitään järkeä, kun joka paikka repsottaa.  

Kun istutus oli valmis, koko ajatus tuntui tyhmältä. Lakaisin terassin, poistin elähtäneitä kesäkukkia ja rymsteerasin syyskukat ja priimat kesäkukat uuteen järjestykseen. Pieni pala rauhaa, pieni pala siistiä vyöryvän puutarhan keskellä. 

Risukimppu kuuluu syksyyn. Niitä on ihana kerätä metsästä, jossa avohakkuun jälkeen polut on täynnä kuivahtaneita oksia. Kanervan puna ja hopealangan keveys oli juuri se mitä alavireiseen olooni kaipasin. Syyskuu onneksi hellii. Hieman enemmän tilaa hengittää, ulkona paistaa aurinko ja keli on raikas ja kuulas. Toivon upeaa ruskaa ja paljon sumuisia aamuja. 

 Ihanaa viikonloppua!