Kirpputorit ovat viehättäneet minua pikkutytöstä lähtien. Kirppareiden yllätyksellisyys ja arvaamattomuus hyvässä mielessä loivat mystisyyden kehän pölyisten hyllyjen ylle. Muistan hyvin jopa ensimmäisen löytöni. Se oli pieni karvanpala, jota pidin niin suurena aarteena, etten tohtinut ensin pyytää äitiä ostamaan sitä. Niinpä piilotin sen kirpputorin kirjahyllyyn, missä kävin ihmeellistä silkipehmeää karvaa morjestamassa, kun vierailimme kirpputorilla. Lopulta rohkenin pyytää sitä äidiltä. Karva sai nimekseen Möttönen. Äiti kutoi sille pienen vaaleanpunaisen viltin.
Pidän yhä kirppareista. Tunnelma ei ole niin hektinen kuin kaupoissa. Omia tavaroita on helppo kierrättää kirpputoreilla ja löydöt jaksavat sykähdyttää aina vaan. Erityisen viehättynyt olen astioihin ja lasiin. Yritän hillitä sisäistä romuroosaani ja poimia vain helmiä. Sininen maljakko on vilahdellut blogissa ennenkin. Nyt löysin tällaisen ruskean sävyisen kannun. Tunnistaako joku suunnittelijan tai valmistajan?
Kuuntele myös minun ja Hernepensaskujanteen Johannan kirppisaiheinen blogi. Mun top 3-sarja paljastaa tällä kertaa kirppislöytyjä ja kertoo millaisia kirpputoriluuhaajia olemme.
Vooooi. Ihana karvalöytö ja vilttikin vielä <3.
VastaaPoistaJa tosi kauniit maljakot ja kannu. Mullekin just noi lasiesineet on se heikko kohta ja aina kotona zuumailen, mihin saisin niitä mahtumaan nätisti esille. En vielä ole keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin lisäsiiven rakentamisen, joten helpommalla taidan päästä, kun tyydyn ihailemaan laseja siellä kirppareilla. (Täällä meilläpäin kyllä pyydetään aika kovia hintojakin, mikä helpottaa sitä ostamattajättämispäätöstä)