Meidän piha oli muuttovaiheessa pelkkää nurmikkoa, kurtturuusupuskaa ja joutomaata. Isojen rikkapehkojen keskellä kasvoi onneksi kaksi vanhaa omenapuuta, kriikuna ja pari marjapensasta. Luulen, että olen pusertanut tämän puutarhan eteen yhtä paljon hikeä kuin kyyneleitäkin. Ensimmäiset vuodet tuntuivat toivottomilta. Vaikka sain valmiiksi suurenkin istutusalueen, oli iso osa pihasta aivan tärviöllä. Kaikki se ponnistelu tuntui niin toivottomalta ja jopa merkityksettömältä.
Alkutaipaleella en ollut vielä hortonomi. Oli paljon intoa ja vaistonvaraista näkemystä. Onneksi osasin jo silloin mitoittaa istutusalueet oikein. Tein niistä heti alkuunsa isoja. Kun puhun isosta, tarkoitan monen neliön pinta-alaa. Pisin perennapenkkimme on yli 10 metriä pitkä.
Alussa oli kauhuissani, kun mietin miten paljon kasveja pihaan pitää hommata. Satakunta pensastakin vaan hujahti sinne sun tänne. Valmista ei ole vieläkään. Kun ensimmäistä perennapenkkiä kääntäessä ymmärsin miten paljon multaa pihaan tarvitaan, olin luovuttaa. Tingin tahdista ja tein kunnolla penkin toisensa perään, kun siihen oli varaa. Kasvualustan paksuudesta en ole tinkinyt missään vaiheessa. Nykyään hoito on äärimmäisen helppoa ja kasvualusta pysyy hyvänä pelkkien lannoitusten avulla.
Kasvualustan paksuus on kaikkialla pihassa 40–50 senttiä. Siihen on päästy kasvualustaa parantamalla. Maata ei ole viety ollenkaan pois. Kuorin pinnan rikoista ja nurmikosta. Sen jälkeen käänsin pintamaan hieman yli pistolapion syvyydeltä. Kuun maa oli kyllin kuohkea, kannoin sinne puolivalmista kompostia (lehdet vasta puoliksi maatuneita), palanutta hevosen lantaa / kevätlannoitetta ja pussimultaa. Sen jälkeen sekoitin pohjan ja parannusaineet talikon avulla. Kaikki istutusalueet on perustettu kohopenkenkeiksi, jolloin pohjaa ei ole tarvinnut kaivaa 40 sentin syvyydeltä. Kohopenkin reunat muotoilin laskevaksi kohti reunoja. Ajan kanssa penkit ovat hieman tiivistyneet ja madaltuneet.
Kasvualustan paksuus on kaikkialla pihassa 40–50 senttiä. Siihen on päästy kasvualustaa parantamalla. Maata ei ole viety ollenkaan pois. Kuorin pinnan rikoista ja nurmikosta. Sen jälkeen käänsin pintamaan hieman yli pistolapion syvyydeltä. Kuun maa oli kyllin kuohkea, kannoin sinne puolivalmista kompostia (lehdet vasta puoliksi maatuneita), palanutta hevosen lantaa / kevätlannoitetta ja pussimultaa. Sen jälkeen sekoitin pohjan ja parannusaineet talikon avulla. Kaikki istutusalueet on perustettu kohopenkenkeiksi, jolloin pohjaa ei ole tarvinnut kaivaa 40 sentin syvyydeltä. Kohopenkin reunat muotoilin laskevaksi kohti reunoja. Ajan kanssa penkit ovat hieman tiivistyneet ja madaltuneet.
En tiedä mitä tekisin ilman kunnon suurta avokompostia. Jo pelkästään perennapenkeistä tulee valtavat määrät kasvijätettä. Mutta se on hyvä vaan, koska oma kasvijäte tarkoittaa kahden vuoden päästä omaa multaa. Suosittelen jokaiselle pihanrakentajalle ensimmäiseksi kompostia. Mitä isompi, sen suuremmat säästöt!
Kuuntele myös minun ja Hernepensaskujanteen Johannan podcast aiheesta 'Tee omaa multaa' ja poimi vinkit talteen. Lupaan, että ensi kevään nikkarointikohde on sen jälkeen taatusti tiedossa. Lue myös artikkeli aiheesta Versoilevan sivuilta. Pakko vinkata myös Sarjalaitteen tallikärryistä. Isoimmat, kevyimmät ja tasapainoisimmat kärryt ikinä. En tulisi enää toimeen ilman niitä.
Olipa ihana postaus! Meillä on iso piha ja tuntuu, että kesän aikana saa niin vähän aikaiseksi kun sitä pinta-alaa riittää. Pystyn niin samaistumaan tuohon pihan eteen vuodatettujen hien ja kyynelten määrään. :) Olen myös tinkinyt tahdista samaisesta syystä, joka kesä on kuitenkin menty askeleen eteenpäin. Varsinkin nyt kun pihoja tekee myös työkseen ja välillä on ihan puhki työpäivän päätteeksi. Jos töissä latoo päivän kiveystä, ei välttämättä kotona multakärryn rahtaaminen enää houkuta kipeine lihaksineen :) Ja täytyyhän sitä aikaa jäädä myös puutarhasta ja kesästä nauttimiseen. :)
VastaaPoistaMukava kun kirjoitat niin realistisesti, mutta silti kannustavasti. Tulee heti sellainen olo, että kyllä se omakin piha sieltä vielä ylös ponnistaa. :)
Alan työläiset törmäävät varmasti kaikki usein siihen, että oletus on se, että suunnittelijoilla ja puutarhureilla on isot, upeat ja kalliit pihat saman tien pystyssä. Palkkataso ei kuitenkaan ole mikään superhuima, kaikki kesät menevät töissä ja joskus olisi kiva myös palautua.
PoistaKyllä se sinunkin pihasi valmistuu ihan varmasti. Oli hämmästyttävää, kun valmiit palat muuttuivat kokonaisuudeksi ja jäljellä on selvästi pienin osa, joka on enää laittamatta. Niin pitkään sitä räpelsi vaan niiden osien kanssa. Tsemppiä!
Hyvä kirjoitus. Mikään ei valmistu hetkessä, paitsi ehkä isolla rahalla ja suurella työporukalla. Silti väittäisin että hitaasti ja ajan, sekä työn, kanssa tehty piha on paljon rakkaampi.
VastaaPoistaVoi lisää kompostointijuttuja ja -kuvia, pliis. Kompostointi on ihanaa!
VastaaPoista- Elma -