Joka vuosi pähkäilen esikasvatusten kanssa itsekseni ja blogissani. Onneksi on vertaistuki ja kanssapähkäilijöitä. Kipuilen rajallisten voimavarojen kanssa, ja mietin onko sulaa hulluutta kasvattaa niin paljon. Onneksi kokemus on tehnyt minusta tehokkaan ja aika ei kulu hyvien toimintapojen etsimiseen. Jaksamisen olen ratkaissut siten, että teen kerralla hyvin vähän. Koska jokainen kylvöhetki on hivenen eteenpäin. En jää myöskään suremaan, jos joku nyt unohtuu tai en yksinkertaisesti jaksa enempää.
Vuoden vaihteessa alan etsiä täyttökuvia postauksiin ja törmään edellisen vuoden kukkakuviin. Tämä on se syy miksi jaksan esikasvatusrumban joka vuosi. Minulla on melko hyvä näppituntuma siitä miten paljon esikasvatusastioita keittiö ja työhuone vetää. Nykyään mietin mikä on kaikkein tärkeintä. Olen päätynyt siihen, että esikasvattaa kannattaa niitä, mitä uppoaa pihaan tolkuttoman paljon (pienikukkaiset samettikukat ja auringonkukat) sekä harvinaisemmat ja törkyhintaiset kesäkukat (kesäpäivänhatut, kelloköynnökset ja jättiverbenat).
Miettiikö kukaan muu tällä tavoin? Miten te priorisoitte? Ajattelin jopa jättää tomaatin kasvatuksen väliin, koska meidän torillamme käy joka vuosi myyjä, jolla on superhyvät taimet ja kyllin hyvä valikoima. Taimet ovat myös edullisia. Paljon edullisempia kuin kesäkukat.
Koska puutarhassa on kyse ilosta ja elämyksistä haluan uhrata pöytätilaa myös joko perennoille tai jollekin uudelle kesäkukalle, jota en ole kasvattanut ikinä. Tänä vuonna nappasin mukaan paljon hehkutetun koristetupakan, jonka tenho ei ole vielä tähän päivään mennessä itselleni auennut. Lisäksi tilasin törmänkukan siemeniä, koska omat taimeni ovat vuosien saatossa hiipuneet kukkapenkeistä. Törmänkukka pitää kiistatonta ykkössijaa sydämessäni akileijojen rinnalla
Uuden kokeilussa on tietenkin se riski, että löytää jotain niin fantastista, että ei auta kuin kasvattaa sitä kaikkina tulevina vuosina hamaan hautaan asti. Tällainen on suurikukkainen kesäpäivänhattu. En voinut olla tilaamatta siemeniä. Nappasin myös täysin toisen värisen lajikkeen nimeltä 'Sahara'. En malta odottaa!
Mistäkö ostin siemeniä? Tilasin erikoisemmat Englannista Chiltern Seedsiltä. Suht tyyriitä siemeniä, jotka juuttuivat pariksi viikoksi tulliin, ja tulivat lopulta maksamaan niin paljon, että en halua edes ajatella loppusummaa. Olen innostunut tilaamaan parilta eri ihmiseltä itsekerättyjä siemeniä somen kautta. Toistaiseksi keijunmekot eivät ole itäneet. Olen silti toiveikas perennojen suhteen. Halvimmat siemenet löytyivät Hankkijalta. Valikoima oli yllättävän ja ilahduttavan iso!
Blogin kesästä on tulossa kukkaisa! Tuskin maltan odottaa.
Pakko priorisoida, muuten loppuu huumori ja yksinkertaisesti jaksaminen! Minä teen myös vähän kerrallaan, mutta onko se petollista, lopputulos voi yllättää....
VastaaPoistaPerusjutuilla mennään eli niitä joita tule kasvateltua joka vuosi ja aina jotain uutta kokeilua myös. Perennoja myös kasvatan joka kevät.
Itselläni on vielä niin lyhyt kokemus esikasvatuksesta, ettei mitään rutiinia ole oikein ehtinyt muodostua. Yritän tilanpuutteen takia pitää pitkän esikasvatuksen vaativat minimissä ja suorakylvää kaiken minkä voin.
VastaaPoistaTilasin myös Chiltern Seedsiltä pienen satsin, kun en (muka) löytänyt mieleisiä auringonkukkia muualta. Auringonkukat ovat must, samoin erilaiset köynnökset, hyöytykasviosastolta tomaatit ja uutena innostuksena chilit. Malabarinpinaatti on myös kokeilulistalla.
Tilasin myös tänä keväänä tuolta Chiltern Seedsiltä ja siemenet tuli ihan normi ajassa. Minullekin tuli tuo 'Sahara' , se näyttää kuvassa niin kauniilta💚 Kylvin sen jo tiistaina ja nyt vien kaikki kylvökset hangen alle ennen pakastumista. Valitsin tänä vuonna siemeniä jotka joko hankikylvän tai suorakylvän. Näin vältän sen sisärumban tai ainakin vähennän sitä. Viime keväänä mulla valui huomaamatta kasteluvettä laminaatille ja silloin päätin, että nyt järkeistän koko hommaa. Saa nähdä miten onnistun kun hyötykasveista osa kuitenkin tarvitsee tuon esikasvatuksen sisällä.
VastaaPoista