Sokeri on siitä hankala kumppani, että sen kanssa on usein hieman hankala elää, mutta ilman iskee ikävä. 3 sokeritonta kuukautta tekivät kyllä hyvää erityisesti talvella, koska liikun silloin vähemmän. En määritellyt taukoa etukäteen. Kuukausi venyi lopulta kolmeen. Mitä jäi käteen?
Olo on tuhannesti parempi ilman sokeria. Olo ei heittele, tulee syötyä tasaisemmin niitä terveellisempiä juttuja ja paino pysyy kurissa pingottamatta. Erityisesti nautin siitä miten hyvin iho voi. Se on siloinen, pehmeä ja atopia loistaa poissaolollaan. Kaipasin kuitenkin valtavasti leivontaa. Ihan yhtä paljon kuin sokeria. Virittelin kaikenlaisia sokerittomia reseptejä, mutta leipominen ei ollut yhtä kivaa kuin sokerin tuoksussa.
Leivoimme tyttären toiveesta suklaamuffinsseja sokerittoman päätteeksi. Oli hauska huomata, että pari palaa riitti. Kokonainen leivos oli liikaa. Olen syönyt sokeria tauon jälkeen maltilla ja pitänyt huolen siitä, että välissä on selkeitä taukopäiviä. Sokerin mussuttaminen lipsahtaa niin helposti päivittäiseksi huviksi.
Usein kuulee puhuttavan sokerikoukusta. Sen minäkin tunnistan. Tauon alku oli vaikea. Nyt sokeria ei tarvitse saada joka päivä. Yksi herkkupäivä ei kuitenkaan kaada kaikkea. Pienikin määrä riittää makeannälkään. Tarkkana saan silti olla, koska olen melkoinen sokerihiiri.
Mukavaa tiistaita!
Hienoa kun olet pystynyt pitämään sokerihimon aisoissa. PS: hapanjuurileipien teko ja koristelu viiltelemällä on muuten myös aika koukuttavaa leivontapuuhaa. Ei tarvi sokerista taiteilla luomuksia ;) terv. Hapanjuurileivontaan hurahtanut
VastaaPoistaMun pitäisi niin ryhtyä tähän sokerilakkoon. En syö sokeria vain päivittäin, vaan monta kertaa päivässä! Mutta jotenkin tuntuu niin vaikealta löytää itsestään sellainen puhti, että sokeri jäisi! Joten, nostan hattua! :)
VastaaPoista