Yllätyskukkia

Puutarhassa ajankulu on usein verkkainen. Niin verkkainen, että kukintaa saattaa joutua odotella vuosia. Uudelle harrastajalle se voi tulla järkytyksenä. Odottamisessa on puolensakin. Kun se vihdoin palkitaan, tuntuu palkinto niin monin verroin paremmalta kuin jos saman asian olisi saanut heti. Näin kasveista tulee rakkaita, niitä syntyy side ja myös niiden poismenoa surraan yhtäläisellä syvyydellä kuin kukintaa juhlitaan.  

Poimin vuosi sitten Lahden puutarhamessuilta mukaan kaksi naurettavan halpaa ja pientä magnoliaa. Sihteerikkömagnolian ja tähtimagnolian lapuissa ei lukenut sen kummemmin lajikkeita. Myyjä oli rehti ja kertoi, että taimet on verrattain nuoria ja kukintaa saa odottaa vuosia. Pyörittelin pensaita pihassani, unohdin istuttaa ne, kasviparat hieman kuivahtivat ja sitten ne löysivät lopulta väliaikaisen sijoituspaikan vierasmökin seinustan vierestä. Ja sinne ne unohtuivat. 

Joskus aika myös yllättää. Tutkin magnolioita jo aikaisin keväällä ja totesin, että ainakin nestekierto pelaa vielä. Ihmettelin pullistelevia lehden silmuja, jotka kasvaessaan näyttivät kovasti nupuilta. Kun ensimmäinen valkoinen terälehden kärki vihdoin pilkotti, oli ihme pakko uskoa todeksi. Nimettömistä pensaistani ilmeisesti tähtimagnolia päätti ilahduttaa minua jo nyt. Nuput aukenivat äärimmäisen hitaasti. Koska pensaat ovat vielä pieniä ja kukat alhaalla, on tätä ihmettä pitänyt käydä kyykkimässä  joka päivä. En usko, että olen ollut mistään kukinnasta näin äimistynyt vuosiin. Niin erityinen se on.

Täytin kukinnan aikaan 40 vuotta. Uskon, että puutarha halusi muistaa minua.

Ihanaa sunnuntaita!

SHARE: