Kasvukauden korvilla en vielä tiennyt millaiseen hullunmyllyn vuoksi möin kokonaisen kesäni. Sellaista se on yksin yrittävän friikun elämä. Aina ei tiedä mitä saa ja mitä myös menettää. Siinä se onkin paketissa työni sokeri ja suola. Tämän kesäinen keikka on ollut myös syy siihen, miksi minua on näkynyt vähemmän blogin puolella.
Kun töitä tehdä tehdään kello kaulassa ja vähäinen vapaa-aika menee palautumiseen ja perheen muistuttamiseen, että messissä ollaan, pistää miettimään mihin ihmeessä tarvitsen 30 metriä parveketta ja ison puutarhan. Ensimmäistä kertaa täällä asuessani olen miettinyt riittäisikö ikuiselle kesätyöläiselle pienempikin.
Puutarha on niin ihana juttu, että sen pitäisi olla voimavara, ilon aihe ja paikka palautumiselle. Tänä kesänä kurkkua on kuristanut katsoa nyppimättömiä kesäkukkia ja rikkaruohottuvia kukkapenkkejä. Samaan aikaan olen nauttinut kastella tomaatteja ja ihan vain laahustaa pihalla tutkimassa uusia kukintoja.
Onneksi ei ole pakko päättää lähiaikoina. Jos täältä ikinä muutan, haluan hyvästellä tilukseni ajan kanssa kaikessa rauhassa. Ennen niin spontaani minä haluaa tällä kertaa puntaroida rauhassa missä olisi kiva asua. Ja ikinä ei tiedä mitä se työelämäkään tuo tullessaan. Tai no, elämä ylipäätään. Toivottavasti yllätyn vielä monta kertaa.
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!
Tiedän niin tuon tunteen...
VastaaPoistaMeidän pitäisi ehkä olla luokanopettajia tai jotain muita ammatinharjoittajia, jotka voisivat kesäisin keskittyä omaan puutarhaan. Mutta minkäs sille mahtaa, että työkin on niin mielenkiintoista ja intohimo, että siitäkään ei haluaisi luopua.
Tämä elämä on yleensäkin tasapainottelua ja pohtimista. Moneen hyvään leipomukseenkin tarvitaan sekä sitä suolaa että sokeria. Niin se on elämänkin kanssa.
Onneksi voi rauhassa maistella sitä juuri omaan makuun sopivaa mixiä. Ja muokata reseptiä kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivaksi.
Kivaa viikonloppua ja tsemppiä töihin ja kotiin! <3
Kiitos Riina! Onneksi kollegat ymmärtävät paremmin kuin hyvin <3
PoistaVarmasti rassaa! Ja uskon että haluaisit pitää omankin puutarhan siistissä kunnossa. Kaikkeen ei vaan pieni ihminen repeä, se on pakko hyväksyä!
VastaaPoistaPuutarhan hyvästely, hieno ajatus. Ehkä se on meikäläiselläkin edessä ennemmin kuin tajuankaan tai haluan hyväksyä. Sinulla ei riitä aika, minulla ei riitä terveys. Sekin on niin raskasta, kun ei kykene/voi/pysty :( Ja samoja kysymyksiä, miksi minulla on näin suuri piha?
Tiden ja, den som aldrig finns...så sorgligt egentligen men det är nog så för de flesta. Trädgården ska vara ett nöje och inte en belastning.
VastaaPoistaSommarkram från Titti