Pelargonit kukkivat tällä hetkellä niin täydellä tohinalla, että niistä on raaskinut leikellä kukkavarsia myös kimppuihin. Oma tapani on kasvattaa mahdollisimman monia erilaisia pelakuita. Tarjolla on niin paljon ihanuuksia, että en malta olla ostamatta lisää keväisin.
Rentoversoiset villipelargonit ovat aina yhtä ihania. Samalla ne muistuttavat siitä miten monipuolinen ja erikoinen kasvisuku on kyseessä. Vanhimmat villit ovat kasvaneet jo melko suuriksi ja ne eivät kukikkineet mullanvaihdosta ja lannoituksesta huolimatta. Sain keväällä vinkin jakaa (ja nuorentaa) kasvusto. Osaan kasveista tämä tepsikin hyvin.
Suurin osa pelakuista on parvekkeella omassa hyllyssään. Elo-syyskuussa kukkia pursuaa niin, että hyvä kun ohi mahtuu. Yllätyn loppukesästä itsekin siitä, miten paljon taimia todella on. Tämä siksi, että kantoreissuja kohti vierasmökkia saa suorittaa melko monta ennen kuin kaikki kukat ovat lähestyvältä talvelta suojassa.
Vielä pari viikkoa ja on aika talvettaa pelakuut. Siinä kohtaan napsin kaikki kukat maljakoihin ja sidon talvetuskimppuja. Siitä on muodostunut ihana syysperinne.
Eniten pidän näistä vanhoista ja hieman käppyröistä pelargoneista. Siksi en raaski leikellä kaikkia pistokkaiksi. Pelakuut saavat puolestani olla korkeita, epäsuhtaisia ja vänkyröitä. Silloin niissä on luonnetta. Se myös kertoo, että ne ovat talvehtineet minulla jo ties kuinka monta vuotta.
Aurinkoista keskiviikkoa!
Pelargonit ovat myös mun suosikkeja!
VastaaPoistaJuuri näin katoksen alla ne ovat parhaimmillaan. Ja tälläiset hellekesät saavat ne vaan kukoistamaan, vaikka ei muistaisikaan kastella niitä aivan säännöllisesti.
Ja mikä parasta, aarteista ei tarvitse luopua syksyn tullen, vaikka roudaamisessa ja talvettamisessa on oma urakkansa. Mutta on se sen arvoista!