Sienestämässä vihdoin

Olen haaveillut sienestämisestä jo pari vuotta. Luontointoilijaksi, joka työkseen pelaa kasvien kanssa päivittäin olen armottoman onneton sienten kanssa. Lähipiiristä ei ole oikein löytynyt sellaista, joka opettaisi ja jaksaisi lähteä mukaan tarpomaan. Mutta nyt löytyi! Ja vielä kaksi kappalein. 

Viikonlopun keli oli kuulas, Lohjan harjuiset maisemat kutsuvia ja metsä pullollaan suppilovahveroita, vaikka kovin on kuulutettu miten huono sienivuosi nyt on. Kyllä meillä kolmella korit täyttyivät mukavasti. Keräsin myös lampaankääpiä ja tatteja. Kaveri varmisti etten myrkytä kotipuolessa ketään. 

Sienestämiseen jää helposti koukkuun. Huomasin tämän jo ensimmäisellä kerralla. Rakastan keräämistä ja luontoa, joten arvasin tämän kyllä jo ennestään minun jutukseni. Sieniä on paljon kivempi kerätä kuin vaikka mustikoita. Ei tarvitse kökkiä niin paljon, tulee käveltyä enemmän ja maisemistakin ehtii nauttia. 

Ehkä parasta oli kuitenkin se, että oli aikaa. Oli aikaa jutella, kulkea rauhassa ja olla läsnä. Itselle ja muille. Ehkä se korostui, koska olen tavannut ystäväni töiden kautta. Sellaisten työn, jossa painetaan tukka putkella, kannetaan kerrastalon painoista vastuuta ja puserretaan järjettömiä tuloksia. Toisaalta, oli mahtavaa huomata, että myös sellaisessa työssä ehtii kohdata toisen ihmisen niin hyvin, että on kivaa painella myös sieneen yhdessä. Ei tarvetta katsoa kelloa. Kunhan osaa suunnata takaisin lähtöpisteeseen, se riitti. Mukana oli tietysti kahvit ja eväät, jotka nautittiin kallion harjalla auringon paistaessa kasvoille. 

En ole mitenkään villinä sieniin. Nautin keräämisestä enemmän kuin syömisestä. Onnistuin kuitenkin tekemään tosi hyvän piirakan suppilovahveroista (joista käytin jokaisen keräämäni). Pohjassa maistui voi ja porkkana, täytteessä pinjansiemenet, parmesaani, timjami ja rosmariini. Erittäin onnistunut kokeilu. Isot valkoiset ajattelin pilkkoa risottoon. Katsotaan mitä siitä tulee. 

Sienireissun ajoitus oli täydellinen, koska seuraavana päivänä oli tiedossa vieraita. Toivoin saavani saalista sen verran, että saan piirakan pyöräytettyä. Aika täydellistä!

 

Ehkä rohkenen mennä sieneen myös yksin koirareissulla. Aloitan helpoista kuten tateista ja suppilovahveroista. Haluan löytää syksyn aikana vielä muutaman kanttarellin. Mustatorvisieni olisi jo melko komeaa! Mitä te olette saaneet, onko sienivuosi todella niin huono mitä on mainostettu? Meillä ainakin oli hyvä tuuri.

Ihanaa viikon alkua! Muistakaa mennä luontoon. Siellä on aika täydellistä juuri nyt.