Lunta ja havukoristeita

Täällä on nautittu ihanan kiirettömästä joulusta. Mikä parasta, lumisade alkoi aaton aattona, kun ajelimme kohti vanhempieni kotia. Valkoinen joulu oli paras lahja. Pimeä tulee jo aikaisin, mutta otsalamppujen avulla kotimetsästä löytyi isot määrät havuja joulukoristeluita varten. 

Helppo ja kaunis joulukattaus syntyi männynhavuilla. Tuikkukuppien ja korkeiden kynttilöiden lisäksi koristeena oli muutama iso makedonianmännyn käpy, jotka oli kerätty jo syksyllä. Myös äitini harrastaa juhla-astioita. Minusta on ihanaa ottaa esille vain pari kertaa vuodessa erityisempi astiasto. 

Joulukuusi aiheutti eniten päänvaivaa. Olohuoneen maisemaikkunoiden eteen sai rakennettua ihanat havukoristeet, jotka näkyvät hyvin sisälle asti. Allergisessa perheessä joulukuusikin voi olla aiheuttaa hankaluuksia. Aina on onneksi asia ratkennut jotenkin. Metsäkuusi on meillekin passeli ulkona nautittuna. 

Havukoristeiden lisäksi sytyttelimme illaksi kynttilöitä lyhtyihin. Innostuin tekemään yhden lumilyhdynkin monen vuoden tauon jälkeen. 

Isoin homma oli havupalloissa. Ne ovat ovat aina vaivan väärti. Ihanat ainavihannat pallerot ilahduttavat koko talven. Myös joulukuusi-asetelma näytti paremmalta, kun tilassa oli koristeita myös korkeammalla. 

Nyt jatkan joulusta ja lomasta nauttimista ulkoilun ja jouten olon merkeissä. 

Ihania välipäiviä teillekin 💙

Kohti joulua

Täällä laskeudutaan jo kohti joulua. Olen paketoinut lahjat jo hyvissä ajoin. Suurin osa valmisteluista on tehty. Jäljellä on vain kaikki rento ja mukava. Laitan kukka-asetelmia, koristelen pihaa, leivon ja laitan ruokaa. Sen verran mitä jaksan. 

Inhoan kiirettä ja erityisesti jouluna. Haluan nauttia valmisteluista, juhlasta ja tunnelmasta. Kun aloittaa hyvissä ajoin, ei tule paniikki. Jos kiire meinaa yllättää, voi jonkun vähemmän tärkeän jättää välistä. Näin olen toiminut jo vuosia. 

Vaikka joulukin innostaa, olen yhtä riemuissani siitä, että tämän päivän töiden jälkeen voin laittaa läppärin kiinni ja lomailla viikon. En osaa sanoin kuvailla miten tarpeeseen tämä tulee. Aion ulkoilla, lukea, katsoa leffoja ja viettää aikaa perheen kanssa. Oikein odotan sitä, että pulssi vihdoin tasaantuu hieman. 

On ihana huomata, että joulu on tullut tänä vuonna vähemmälläkin valmistelulla. On ihanaa olla vaatimatta liikaa itseltään tai muilta. Joulu tulee joka tapauksessa. En tänäkään vuonna osaa kaivata lahjoja. Isojen lasten lahjojen avaamisessa on yhä riittävästi seurattavaa. Kiitollisin olen ajasta perheen kanssa ja mahdollisuudesta hieman huilata. 

Ihanaa joulua!

Kranssi on helppo koriste

Kranssi on ihanan jouluinen ja helppo koriste. Siksi palaan näihin joka vuosi. Syksyn ja joulunalusen kranssihommia on vilahdellut enemmän Instagram-tililläni ja stoorissa, mutta ajattelin jakaa inspiraatiota myös tänne. Olen tänä vuonna viehättynyt taas hieman perinteisimpiin kransseihin. Tuuhea, vihreä ja ympyränmuotoinen kranssi lienee se kaikkein suosituin ja yleisin malli. Tein pitkästä aikaa itsekin sellaisen. Yksi syy näihin runsaisiin kransseihin on ollut se, että olen koristellut kransseilla kasvihuoneen seinää. Kaikki hento tuntuu katoavan lasiseiniä vasten. Koko ja runsaus on kasvihuoneen juttu. 

Kransseja on syntynyt niin sisällä kuin kasvihuoneessa. Pakko myöntää, että en nauti sotkun määrästä, jonka kranssit tuovat mukanaan. Onneksi näin lauhalla kelillä on hyvä askarrella myös ulkona - varsinkin kasvihuoneessa. 

Kranssit ovat tästä kuvasta lisääntyneet mukavasti. Ulkona on harva se päivä niin harmaata / vihreää, että kranssiseinä tuo mukavasti eloa kasvariin. Kranssit pysyvät yllättävän pitkään hyvänä, mutta mielestäni parhaiten ne säilyvät juuri ulkona missä ilma on hieman kosteampi ja viileämpi. Kasvihuoneen sisällä ei tuulikaan riepottele. 

❤️ Ihanaa perjantaita ja leppoisaa viikonloppua! Enää muutama päivä jouluun ❤️

Talven ihanin villapaita - mukana alekoodi ❤️

Kaupallinen yhteistyö: North Outdoor

Kun maailma mullistui viime maaliskuussa, se muutti monelta osalta olemista ja työskentelyä. Siisti ja rento pukeutuminen on tullut entistä tärkeämmäksi. Suosin merinovillaa, väljiä leikkauksia ja maanläheisiä värejä. Olo on niin paljon kivempi, kun päällä jotain mieluista. Päivään tulee ryhtiä. Omat suosikkini löytyvät North Outdoorilta - villasukat ja villapaita ovat käytössä lähes päivittäin.

Valitsen hieman erilaisen merinovillapaidan aina tilanteesta riippuen. Tässä omat North Outdoor -suosikkini (kaikki valmistettu Suomessa).

KASKI 

Väljärakenteinen 100% merinoneule on North Outdoorin suosituin malli. Pakko myöntää, että tämä on omakin lemppari. Paita on ihan kevyt ja väljä. Sen alle mahtuu hyvin kovilla pakkasilla vaikka kaksi kerrastopaitaa, ja olo ei ole yhtään tukala. Tätä neuletta käytän myös kesällä. 

KIIRUNA 

Tämä vartalonmyötäinen 100% merinoneule on siisti, joustava, hyvin istuva ja lämmin. Merinovilla on siitä erikoinen materiaali, että se sopii hyvin myös kesään. Olen saanut paljon kysymyksiä koskien villapaitoja, joita minulla on näkynyt päälläni Huvila & Huussi -ohjelmassa. Vuoden 2020 jaksoissa käytössäni oli juuri KIIRUNA  eri väreissä. KIIRUNAa käytän myös ulkoillessa, jos laitan päälleni istuvamman ulkoilutakin. Pidän siitä, että olo ei ole tönkkö, koska malli istuu niin hyvin kuoritakin alle. 

Pitkävartiset MERINO 90 merinovillasukat ovat huiput! 

VASKI 

Postauksen ylimmässä kuvissa päälläni on North Outdoorin VASKI oversize-neule. Tämäkin neule on 100% merinovillaa. Paidasta voi huoletta ottaa oman kokonsa, ja luvassa on taatusti pitkät hihat ja reilun kokoinen neule. Neuleessa on piippukaulus (ihana!) ja malli on juuri sopivan pitkä, jotta sitä voi käyttää kotona leggareiden kanssa.  Tykkään yhdistää neuleen myös farkkuihin. 

VILJA

Alemmissa kuvissa minulla on päälläni VILJA, joka on myös oversize-merinoneule. Neuleessa on v-kaulus ja suora helma. Rakastan neuletta erityisesti juuri tässä puuronharmaassa värissä. Tämän neuleen haluaisin laittaa päälleni joka päivä.

Sain mahdollisuuden jakaa teille alekoodin North Outdoorin verkkokauppaan. Koodilla kati15 saa ostoksesta 15% alennuksen. Yli 80 euron tilaukset toimitetaan veloituksetta. Alekoodi on voimassa 20.12.2020. Olen antanut näitä merinovillatuotteita monesti  joululahjaksi. Jos siis kaipaat ekologista joulahjaa, joka menee taatusti käyttöön, suuntaa verkkokauppaan. Siellä on paljon vaihtoehtoja useissa eri hintaluokissa. 

Jos valinta tuottaa päänvaivaa, on vaihtoehtona myös lahjakortti. Mikä sen kivempaa kuin itse valittu merinovillavaate 

Instatililläni  on menossa North Outdoor -arvonta. Klikkaa ihmeessä sinne osallistumaan ❤️

Ihanaa viikkoa, 

Kati

 

Piparicookiet - joulun paras herkku

Piparicookiet taitavat olla tämän joulun hitti. Lehtijutuissa ja somessa vilisee toffeella ja suklaalla höystettyjä piparikeksejä. Pakko oli kokeilla itsekin. Nopeammin nämä meillä loppuivat kuin tavalliset piparit. 

Tein kaksi kokeilua 500 gramman taikinasta, josta tuli puolet kumpiakin keksejä. Ohjeita on näkynyt erilaisia. Totesin, että itselleni helpoin tapa oli vaivata taikina ja piparit käsin sopiviksi. Toffee piparia varten leikkasin keksin kokoisen palan, upotin makeisen sisään, pyörittelin taikinan palloksi ja painelin keksin muotoon. Toffee jäi kokonaan keksin sisään ja suli sinne. 

Cookiepipareita varten sekoitin 250 grammaan taikinaan murskaamisen jälkeen ison kourallisen cashew-pähkinöitä, yhden Fazerin sinisen patukan ja kourallisen rusinoita. Vaivasin aineet sekaisin, tein taikinasta pötkön ja leikkasin siivuja. Kuvitetun ohjeen voit katsoa esimerkiksi täältä. Paistoin keksit 175 asteessa 7–8 minuuttia. 

Ihanaa viikon alkua! 

 

Kauneimmat kukkaruukut ovat joulun ihanin lahja!

Kukkaruukut, jos mikä saa viherpeukalon innostumaan. Nämä ihanat Bergs Potter -ruukut ovat myös oiva joululahjavinkki ihmiselle, joka innostuu piha- tai sisäkasveista. Ihanat piparireunaiset kaunottaret eivät turhaan nauti suursuosiota harrastajien keskuudessa. Ruukkuja voi ostaa Green and Clay -verkkokaupasta missä on kaikkea muutakin ihanaa! 

Istutin omiin ruukuihini joulukukka-asetelmia, jotka oli tarkoitettu olohuoneeseen. Kasvihuone on paras paikka istuttaa (ja sotkea). Lisäksi on kätevää, kun käden ulottuvilla on mullat, istutuslapiot sun muut. Sisälle kannan vain valmiit asetelmat. 

Jouluruusut ovat oma suosikkini. Tykkään aika simppeleistä ja luonnollisista istutuksista. Jo pelkkä sammalkate jouluruusun kanssa on aika ihana pari. Yhdistelmä on täydellinen terracotta-ruukun kanssa. Jos piparireuna on liikaa, on simppeli ja koristeeton skandinaavinen ruukku myös hyvä vaihtoehto. 

Kolme yhteensopivaa ruukkua, vain 3 eri kasvia ja sammalkate teki asetelmista yhteensopivat. Värimaailma on tosi hilllitty mistä pidän. Vihreä, valkoinen ja ripaus kellertävää. 

Tykkään ostaa täsmälahjoja, jotka menevät taatusti käyttöön. Meidän perheessä ei hirveästi osteta aikuisille lahjoja, mutta joskus on kiva sujauttaa esimerkiksi joulukortin väliin joku pikkujuttu. Ja tämä on musta paras, mitä olen löytänyt mistään: messinkinen kasvikoriste sopii täydellisesti viherkasviin (,joka nyt kyllä kiipesi joulukukkaan). Minulla on koala, mutta Green and Clay kaupasta löytyy eläinkuntaa laajemminkin. 

Tuntuu, että minulla ei ole vuosiin ollut kummempia joululahjatoiveita. Onneksi aviomies ostaa juuri minunnäköisiäni lahjoja, jotka menevät käyttöön. Juuri tällaiset ruukut voisivat olla hyvä esimerkki minun näköisestäni lahjasta. 

Pakko nostaa loppuun vielä oma suosikkini Green and Clayn valikoimasta. Se on tämä Copenhagen -ruukku. Klassinen terracottaruukku + aluslautanen on juuri sellainen yhdistelmä mille on käyttöä ympäri vuoden.

 Tiesitkö, että Green and Clayta pyörittää Hernepensaskujanne-blogin ehtivä Johanna? Jos haluat osoittaa tukesi pienyritykselle niin täältä löytyy taatusti yksi jos toinen ihanuus pukinkonttiin. 

Ihanaa viikon alkua kaikille!

Valoa kasvihuoneeseen

Kasvihuone muuttuu syksyn tullen harrastetilaksi, jossa syntyy kransseja ja jouluasetelmia. Koska homma vie usein mennessään, tuppaa valo loppumaan ennen intoa. Asensin kasvariin jouluvaloja, joilla hommaa sai jatkettua vielä tovin. Vaikka valaistus ei ollut viimeisen päälle, oli tunnelma sitäkin parempi. 

Meillä ei ole kasvihuoneessa pistorasiaa, joten valitsin kausivalot, jotka toimivat patterilla ja ajastimella. Näin patterit eivät kulu hetkessä. Suosin tällaisissa patterivaloissa ladattavia AA-pattereita. Olen aiemmin onnistunut löytämään myös valoja, jotka toimivat aurinkokennoilla. Ne olisivat paras ratkaisu kasvariin. Valoa on päivällä riittävästi, jotta valot toimivat illalla. 

Ostin erilaisia valopalleroita. En yleensä välitä värivaloista, mutta kasvihuoneeseen syvän punaiset jouluvalot sopivat tosi hyvin. Nyt ne ilahduttavat lasiseinän edessä, johon olen ripustanut erilaisia kransseja. Yhdistelmä on todella kiva! 

Tein kausivalojen käytöstä myös vinkkiartikkelin Versoilevan sivuille. Käyhän lukaisemassa! 

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

Vihersisustus - vastaisku harmaudelle

Vihersisustus piristää kummasti erityisesti vuoden harmaimpana aikana. Meillä kasveja on olohuoneessa, keittiössä ja vierasmökissä - paljon! Olen tarkoituksella keskittänyt kasvit kodin isoimpiin huoneisiin, jotta saan luotua erilaisia kasviryhmiä. Isoissa huoneissa on myös useampi ikkuna, mistä kasvit kiittävät.  

Olen aina tykännyt amppelikasveista, mutta jostain syystä niitä tulee ripustettua kattoon harvoin. Tuntuu, että pää kolisee aina, ihan sama minne niitä kiinnitän. Meillä kultaköynnös, korallikaktus, juorut ja ajoittain valikoimassa mukava oleva helmivillakko on nostettu korkeiden kaappien päälle, josta ne saavat ryöpsähtää alas. 

En halua, että koti menee ihan tukkoon ja muistuttaa viidakkoa - niin ihania kuin kasvit ovatkin. Tämän vuoksi kasvivalintoja pitää tehdä tosi harkiten ja välillä myös luopua jostakin. Jatkuvasti lisäänntyvät kilpipiileat olen pitänyt kolmessa kappaleessa. Nuorukaiset saavat jatkaa matkaa. 

Amppelikasvien valikoimaa haluaisin vielä vähän kasvattaa. Olen tehnyt listan ja en hulluttele sen ulkopuolelta enää mitään. Jos innostut amppelikasveista, kuuntele päivän podi, jossa listaamme Rintasen kanssa 10 kivointa amppelikasvia. 

Versoileva · 105 - 10 amppelikasvia

Toivotaan, että aurinko pilkistäisi taas pian. 

Rescue-koiran kotihoitajana

Terveisiä kotihoidosta! Meillä on kuulunut tällä viikolla pitkästä aikaa tassujen tepsutusta. Tämä ihana pikkuinen karvanakki on Sally, jolta riittää suukkoja kaikille yllin kyllin. Sally on rescue, joka odottaa meillä oman loppuelämän kodin löytymistä. 

Sallyn touhuja on voinut seurata instassani stoorin puolella, ja kotihoitajuudesta on tullutkin jo kysymyksiä. Koira on tullut maahan Viipurin koirien kautta. Ennen matkaa, koiralta testataan pitkä liuta tauteja. Koiralla on rokotukset kunnossa, loisten häätö aloitetaan jo Venäjän puolella. 6-kuinen Sally ei ole steriloitu, mutta tosi moni radoptoitavista rescueista kyllä on. 

Mitenkä homma toimii? Kotihoitajan paikkaa voi hakea yhdistykseltä. Jos perheeseen sopiva koira tuodaan Suomeen, voi sille toimia hoitajana. Koiraa hoidetaan, kuten omaansa. Hommasta ei makseta palkkaa. Sen sijaan ostan itse koiralle tarvikkeet ja ruoat. Mahdollisista eläinlääkärikuluista vastaa yhdistys. Koira on meillä niin kauan, että joku sen adoptoi. 

Millainen Sally on? Rohkein rescue mitä olen tavannut. Hyvähermoinen koira on lempeä, rohkea ja aktiivinen. Sally on poikkeuksellisen valmis kotikoiraksi. Esimerkiksi hihnassa kävely sujuu todella hienosti. Jos kiinnostuit Sallysta, ota yhteys Viipurin koiriin. Vastuullinen yhdistys etsii koirille loppuelämän kodit. Siksi koiran kyselijät haastatellaan. Koira luovutetaan ihmiselle, joka sopii koiralle parhaiten. Tämä koissuli on muuten paljon pienempi kuin miltä se kuvissa näyttää. Siro 13-kiloinen veitikka on kuin minikokoinen saksanpaimenkoira. Sallysta tulee aikuisena siro keskikokoinen. 

Kotihoitajuus on vain yksi tapa tukea yhdistystä. Täältä näet listan, miten sinä voit auttaa. Mitä jos tekisit pienen lahjoituksen jouluksi? Jokainen koira tarhalla taatusti arvostaisi sitä 🤎

Jos en kirjoittaisi

Kirjoitain vuosittain valtavia määriä tekstejä: blogi- ja somepostauksia, lehtiartikkeleita, nettitekstejä, tuotetekstejä, tiedotteita, uutiskirjeitä ja ties mitä muuta. Isoin ponnistus on ollut saattaa maailmaa jokunen kirja. Sanoisin, että kirjojen kirjoittaminen on ollut paras koulu kirjoittamiseen. En ole ikinä ajatellut pitäväni kirjoittamisesta. Sille ei vain ole ollut vaihtoehtoa. Sitä vaihtoehtoa etten kirjoittaisi. 

Pidin tarinoiden kirjoittamisesta jo lapsena. Haaveilin satujen kirjoittamisesta työnä, mutta jostain syystä niitä en ole kirjoittanut. Kirjoitin kirja- ja vihkotolkulla päiväkirjoja. Olen myös sen ikäinen, että olen ollut kirjeenvaihdossa. Uskoisin, että autotallin uumenista löytyy vieläkin iso laatikollinen kirjeitä. Saman verran olen minäkin niitä rustannut maailmalle. 

Vaikka olen ammattikirjoittaja, en ole opiskellut kirjoittamista. Olen ollut siitä onnekas, että olen matkallani törmännyt osaaviin ammattilaisiin, joilta olen saanut neuvoja, perspektiiviä ja kannustusta. Mutta ilman loputonta naputtamista tuossa sohvalla, en olisi ikinä kehittynyt näin paljon - en kirjoittajana tai ihmisenä. Kirjoittamisesta on lopputuloksen lisäksi se hyöty, että siinä oppii myös jäsentämään asioita. Palastelen, hahmotan, editoin ja rakennan tekstejä samaan tapaan kuin analysoin muutakin elämää. 

Haaveilen kyllä yhä tarinoista ja vielä enemmän ajasta, jolloin niihin olisi mahdollista tarttua. Ehkä vielä joskus tartunkin. 

Joskus mietin, miksi kirjoitan näin paljon? Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että voin valita töitäni. Vaikka suunnittelen ja luon muutakin, annan kirjoittamiselle eniten aikaa. Kun ensimmäistä kertaa huomasin, että aika ei enää riitä kaikkiin töihin, oli tehtävä päätöksiä. Silloin ratkaisin asian niin, että en enää kirjoita muiden töiden ohessa. Minä teen aikaa kirjoittamiselle. Ja pyydän palkkaa kirjoittamisesta. 

Blogi on samaan aikaan helpoin ja vaikein paikka kirjoittaa. Tänne voi tuutata lyhyitä ja kevyitä fiilistekstejä. Samaan aikaan kirjoitan tänne ne kaikkein henkilökohtaisimmat tekstini. Ja minä tiedän, että näitä lukee moni. Vaikka on ihanaa avata omaa mielen maisemaa, se on samalla pelottavaa. Koska kaikki julkinen teksti altistuu julkiselle kritiikille.  

Millaisia tekstejä sinä haluaisit lukea blogistani? 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Erikoinen marraskuu

Viikonloppu kului rattoisasti pihahommissa. Sunnuntaina haravoin ja leikkelin useamman kottikärryllisen kasvijätettä pois. Samalla ihmettelin erikoista marraskuuta. Viime vuoden epätalven jälkeen tämä ei enää tunnu niin ihmeelliseltä. Nyt tästä osaa ottaa jo ne parhaat puolet irti. 

Tein useita hommia, joihin tartun normaalisti vasta keväällä. Leikkelin kuivia hortensian kukintoja, putsasin sorakäytäviä ja leikkelin jopa tuuleentuneita perennoja pois. Perennat talvehtivat yleensä paremmin, kun ne jättää talventörröttäjiksi. Samalla se kuitenkin lisää kevään puutarhaurakkaa huomattavasti. Päätin kokeilla sitä, että siivoilen osan perennoista jo nyt kompostiin. 

Nostin myös daalian juurakot kuivumaan ennen talvetusta ja leikkelin kranssi- ja leikkotarpeita sisälle. Eukalyptukset ja ruusunkiulukat näyttivät yhdessä niin ihanalta, että saivat mennä hetkeksi maljakkoon. Kyllä näistä ehtii vielä kranssinkin tehdä. 

Oli ihana aloittaa työviikko, kun sain niin paljon aikaiseksi viikonloppuna. On mukava kirjoittaa takkatulen ääressä, kun mieltä ei rasita roikkuvat kotityöt. Sillä kaikki tuntuu tällä hetkellä bonukselta. Lähes jokainen homma on keväältä pois. En minä yleensä ole tavannut enää marraskuussa pihahommia tehdä. Paljon mukavampaa tällainen paineeton puuhastelu. 

Tein sunnuntaina myös pihasuunnittelua koskevan artikkelin. Suunnitteluaiheisia juttuja pyydetään usein, mutta harvoin niihin täällä blogin puolella tartun. Joten olkaat hyvät - alla olevasta soittimesta voit kuunnella päivän podcastin. Pienen pihan suunnitteluvinkit löydät Versoilevan nettisivuilta. 

Versoileva · 103 - Neuvontakäynti - Pienet pihat

Mukavaa viikkoa!

näkemiin ensi kesään

Ensimmäinen pakkasyö tietää syyskesän loppua. Johan tästä saatiinkin pitkää nauttia. Silti on yhtä haikeaa sanoa näkemiin ensi kesään. Keräsin valtavat määrät leikkoja viime viikkojen aikana, kun odottelin milloin pakkasherra saapuu.

Huominen on hyvää aikaa tyhjentää viimeisiä suuria ruukkuja. Daalioiden nosto saa vielä odottaa. Annan paleltuneiden varsia olla noin viikon verran ennen kuin nostan juurakot ylös. 

Olen erityisen iloinen siitä, että satsasin juuri tänä kesänä uusiin erilaisiin daalialajikkeisiin. Suurikukkaisen Cafe au Laitin lisäksi penkeissä kukki useita erilaisia persikan ja vaaleanpunaisen sävyisiä lajikkeita. 

Esikasvatin daalioiden kavereiksi kiinanastereita nimenomaan kukkakimput mielessäni. Sävyt sopivat vielä paremmin yhteen kuin osasin odottaa. Näitä lisää ensi vuonnakin. 

Ihanaa puutarhasunnuntaita!