Mitä kuuluu?

Eriskummallinen elämäntilanne on saanut kysymään kuulumisia itseltäni useammin kuin yleensä. En usko olevani mitenkään harvinaisessa tilanteessa. Tila ja aika pakottavat kohtaamaan itsensä jopa tarkemmin kuin välittäisi katsoa - niin hyvää kuin se meille kaikille tekeekin. Minulle, jolta harrastukset, työt ja lähimmät ihmiset löytyvät saman katon alta, ei muutos ole ollut niin dramaattinen. Mutta kyllä se täälläkin kolisee. Hyvässä ja pahassa.

Positiivisena asiana olen huomannut lisääntyneen kiitollisuuden. Koen sitä erityisesti siitä, että viihdyn perheeni kanssa. Ei tympäise kenenkään naama. Olen onnellisimmillani, kun puolisokin tekee kotona töitä ja perheen nuoret ovat läsnä ja lähettyvillä. Olen kiitollinen terveydestäni. Siitä huolimatta, että olen perussairas. Koska voisin olla myös tosi paljon sairaampi tällä hetkellä. Olen kiitollinen lisääntyneestä ajasta. Töitä on hieman vähemmän ja aikaa ei mene yhtään mihinkään turhaan. Olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä metsässä ja hyysännyt kasveja. Todella jees. 

Ne huonot puolet. Koen pientä ahtaan paikan kammoa siitä, että olen sidottu kotiin. En voi sille mitään. Se on nurinkurista, koska valitsen aina kodin melkein minkä menon edestä hyvänsä. Olen kotona tosi paljon. Kaipaan tuuletusta hyvin vähän. Olen kuitenkin hieman auktoriteettiongelmainen. En pidä siitä, että minua käsketään. Olen kuitenkin kököttänyt kiltisti kotona. Ja kohdannut itseni. Tekee hyvää tämäkin.

Lisääntyneellä työajallani olen touhunnut kaikkea sellaista mitä ei yleensä ehdi yrityksen eteen tekemään. Eteen on tullut myös uusia kivoja töitä. Yksi hauskimmista on Parvekepuutarha-webinaari, joka järjestetään viikon päästä. Sinäkin voit osallistua sinne täällä. Tapahtuma on ilmainen ja se järjestetään 11.4. klo 10.30. Tervetuloa!

Ihanaa viikonloppua!