Muutama sananen rikkakasveista perennapuutarhurin pihassa. Nuo kaikkialle ehtivät ja leviävät supereläjät, jotka viihtyvät erityisen perennapenkeissäni. Ne työntävät lonkeroitaan ympäri perennojen juuristoja ja lymyilevät koristekasvien takana kuin parittomat sukat pesukoneessa. Tämä vuoden taistelu on julistettu alkaneeksi.
Kuulun siihen kotipuutarhurien ihmistyyppiin, joka tempaisee perennat tasaisin välein kokonaan ylös ja istuttaa ne uudelleen, jotta saan rauhassa tonkia rikkajuuria perennojeni lomasta. Olen tätä karmaisevan raskasta ominaisuutta hieman hillinnyt viime vuosien aikana. Tai ainakin yrittänyt. Nostin kyllä viime vuonna yhden järkyttävän suuren perennapenkin kokonaan ylös. Vain huomatakseni palanneeni takaisin taistelutantereelle tänä vuonna. Onneksi kitkeminen on tänä vuonna helpompaa väljemmän istutuksen ansiosta.
Perennoja pidetään helppohoitoisina kasveina. Usein unohtuu kertoa, että kaupan päälle tulee usein myös monivuotisia rikkakasveja, jotka leijailevat ja longertavat paikalle ei-kutsuttuina. Rikat eivät ole helppohoitoisia. Mutta kun rakastaa kukkia niin rakastaa kukkia. Ei auta heilua heikkopäänä voikukkaraudan kanssa.
Kannatan suurella sydämellä perennapenkkien uudistamista. Jos aikaa ja voimia olisi rajattomasta, tuskin muuta tekisinkään koko kesänä. Kirjoitin aiheesta enemmän asiapitoisen vinkkiartikkelin myös Versoilevan sivuille. Kuunnelkaa ihmeestä myös aiheesta uusin Puhetta puutarhasta-podcast.
Aurinkoista viikkoa!
Perennat - työläitä, mutta myös niin kovin palkitsevia (jahka se työläs vaihe on tehty...) :)
VastaaPoista