Heinäkuu on kääntymässä elokuun puolelle. Puutarha elää villiä ja runsasta vaihetta, jossa puutarhuri voi hellittää, kun luonto ottaa vallan. Kitken tässä vaiheessa lähinnä suuria rikkoja nyhtäisemällä ja saksin kasveja tarpeen mukaan. Pääosin otan jo rennommin. Ihan jo siitäkin syystä, että nyt on luonnon vuoro.
Ymmärrän, että erityisesti Instagramin kautta voi tulla se käsitys, että kauniiden kuvien takana ei ole tilaa luonnolle. Kaunis kuva ei tarkoita sitä, että joka paikka puutarhassa on tip top. Kamera, kuva ja rajaus antavat paljon anteeksi. Omien kuvieni taustalla piilee kuitenkin vahvat ekologiset arvot, joista tärkein on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen.
Meidän pihan epäsisiistein ja luonnollisin kohta on tontin laidalla kompostialueella. Siellä on risukasoja, rikkoja ja nokkosia. Myös kivikko toivottaa luonnonkasvit tervetulleiksi. Vaikka kitkenkin paljon, en hae luonnotonta puutarhaa. Haen tasapainoa. Luonnonkasvit jyräävät vahvempina lähes kaikki puutarhakasvit, jos mitään hoitoa ei ole. Mutta asia ei ole mustavalkoinen.
On hyvä ymmärtää, että puutarha kuuluu myös luonnolle. On minullakin tuholaisia, muurahaisia ja ties mitä ötököitä. Niitäkin, jotka eivät ole niin instahienoja. En koe tarvetta karkoittaa oikeastaan mitään niistä. Minun kokemukseni mukaan perhoset tulevat sankoin joukoin vasta viimeisenä. Siinä vaiheessa, kun piha on niin luontoystävällinen, että kaikki pölyttäjät ja ötökät siellä viihtyvät. Erityisesti ne perhosen toukat. Siitä syystä myös nokkoset saavat kasvaa tontin laidalla. Ne kun ruokkivat useampaa perhosentoukkalajia.
Joten ei panikoida, jos joka paikka ei ole täydellinen. Puutarha voi olla kaunis myös hieman villinä. Hoidetaan ja tehdään tilaa myös luonnolle. Tähän aikaan vuodesta muistutan myös sammakonpoikasista, joita ainakin meidän nurtsilla hyppelee joka päivä. Nyt on hyvä ottaa hieman pidempi nurmikonleikkuuväli, jotta sammakoita hyppelee jatkossakin.
Milllaisia ajatuksia teillä luonnon suhteen puutarhassa?