Ananaskirsikka - kasvatus ja hoito

Kasvatin tänä kesänä ananaskirsikoita ensimmäisen kerran. Ananaskirsikan eli karviaiskoison kasvatuksesta löytyy jonkun verran kirjoitettuja artikkeleita, mutta olisin itse kaivannut tarkempia huomioita. Joten tässä niitä tulee - yhden kesän kokemuksella.

Ensimmäinen yllätys oli kasvin vedenkulutus. Parhaiten kasvi pärjäsi suuressa muoviruukussa (halkaisija noin 40 senttiä), jossa kasvoi vain yksi taimi. Tomaatteihin verrattuna veden kulutus oli melkein tuplat. Tuntui, että ruukku oli aina kuiva, ja kasvi nuupahti helposti. Toinen huomio oli se, että kasvi myös virkosi nopeasti saatuaan reilusti vettä. Alla olevassa kuvassa on yksi taimi täysikasvuisena. Melko iso roikale. 

Luin etukäteen, että ananaskirsikka tarvitsee lannoitusta, mutta typen kanssa saa olla varovainen. Kasvi villiintyy helposti tuottamaan lehtiä ylenmäärin - ja tämä tapahtuu aina kukkien kustannuksella. Koska minulla ei ollut näppituntumaa typen määrän tarpeesta, päätin tehdä kasville varastolannoituksen. Kaivoin multaan kuopan, laitoin sinne kaksi reilua kourallista luonnonlannoitetta. Sen jälkeen vain seurailin tilannetta. Kasvi ei näyttänyt siltä, että se olisi tarvinnut enempää lannoitusta. Taimi kasvoi hyvin ja kukkia alkoi muodostua nopeasti. Kasvi ei kellertänyt tai osoittanut muitakaan vajaan ravinnetasapainon merkkejä. Varastolannoituksessa on se hyvä puoli, että ravinteet liukenevat hitaasti kasvin käyttöön. Näin ylilannoituksen mahdollisuus ei ole niin ilmeinen kuin esimerkiksi kastelulannoitteen kanssa. 

Yllä olevassa kuvassa on vihreä koiso, jonka sisällä hedelmä vielä kehittyy.

Ananaskirsikka on kookas kasvi. Monissa kasvatusohjeissa lukeekin, että kasvi tarvitsee tuen. Minä en laittanut tukea vaan annoin kasvin retkottaa rennonoloisena omassa rauhassaan. Yksikin taimi vie paljon tilaa. Koin hyväksi raivata oman tilan nurkasta ananaskirsikoille. Näin en katkonut versoja ja kasvarissa mahtui hyvin touhuamaan. Tästä päästäänkin kasvupaikkaan. Omani siirtyivät sisätiloista suoraan kasvihuoneeseen. Uskon, että näitä voi kasvattaa yhtä hyvin ulkosalla. Niin helposti kasvi kasvoi. Varaisin kuitenkin paikan katetusta, tuulensuojaiselta ja aurinkoiselta paikalta. Voisin hyvin kokeilla kasvattaa ananaskirsikoita parvekkeellani. 

Kuvassa koiso, jonka sisällä on kypsä hedelmä. Se on helppo tunnistaa kuivuneista ja vaaleista verholehdistä. Olen ymmärtänyt, että verholehdet ovat myrkyllisiä. Kellanoranssi marja on todella maukas.

Marjat kypsyvät hiljalleen, ja satoa sai kerätä noin 10 marjan erissä. Marjat ovat todella hyvänmakuisia sellaisenaan. Minusta nämä ovat ihana lisä myös leivonnaisten päällä. Marjat sopivat hyvin myös salaatteihin ja hilloihin. 

Jos jatkossa kasvatan ananaskirsikoita, mietin tilan tarkemmin. Mielestäni yksi taimi vie tilaa vähintään yhtä paljon kuin runkotomaatti. Kasvi on jopa hieman leveämpi. Ananaskirsikka oli mielestäni todella helppo kasvi kasvattaa. Suosittelen!

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa viikonloppua!