Mikä intiaanikesä!

Järki sanoo, että nyt on jo syksy. Lämmön ja hehkuvan keltaisen keskellä tuntuu ihan muulta. Tämä jos mikä on syksy parhaimmillaan. Olen kulkenut paljon luonnossa, mutta olen ehtinyt myös kuvausretkille. 

Hernepensaskujanne-blogin Johanna nappasi myös retkeilijästä kuvan. Kuva on otettu Lohjan museon pihalla. Kamerat ja suut kävivät samaa tahtia, kun juttelimme ja kuvasimme. Ihan parhaita nämä tällaiset retket. 

Kun kesä on töitä täynnä, osaa arvostaa erityisen paljon tällaisia syksyjä. Aurinkoinen keli ruskan värittämässä maisemassa on ihan parasta. On ihanaa, että ulos tekee mieli. 

En tiedä johtuuko se kelistä, mutta olen erityisen mielistynyt lämpimään keltaiseen, beigeen ja vihreään tällä hetkellä. Silmä poimii sävyjä luonnosta ja kukkapenkeistä. 

Rakastan pikkukaupunkeja joissa on vanhoja rakennuksia, maatiloja ja hyvin hoidettejua pihoja. Samankaltaisessa miljöössä seikkaillaan myös päivän Puhetta puutarhasta-podcastjaksossa. Aloitimme uuden Neuvontakäynti-nimisen juttusarjan, jossa pohdimme erilaisia suomalaisten pihojen ongelmia suunnitteluun liittyen. Tänään keskitymme vanhojen maatilojen pihoihin. Podin voit kuunnella suoraan alla olevasta soittimesta. Tein aiheesta myös vinkkiartikkelin Versoilevan sivuille. 

Versoileva · 098 - Neuvontakäynti osa I - Vanhan maatilan pihapiiri

SHARE:

Pala kerrallaan

Sain roppakaupalla vertaistukea Instagramissa, jossa kerroin motivoitumisvaikeuksista. Piha täyttyy lehdistä, ja hommaa olisi roppakaupalla. Huomattavasti enemmän kuin motivaatiota. Takaraivossa painaa myös se, että kaappeja on alettava tyhjentämään (kirppikselle, lahjoitukseen, roskikseen jne). Puhaltelin hetken ja ajattelin, että peruna kerrallaan se kattilallinenkin kuoritaan... 

Aloitin parvekkeen siivoamisesta, koska se on iso kokonaisuus ja kaikkein mielekkäin puuha. Oli mahtavaa saada koko homma kerralla hoidettua. Bonuksena pesin myös kaikki tyhjentyneet ruukut. On hienoa, kun saa ruksittua to-do-listalta tehtäviä pois. Olen jo vuosia sitten todennut, että minulle sopii hyvin se aidan matalin kohta. Jos kaikki pitää kuitenkin tehdä, miksi ei alottaisi mielekkäimmästä, jotta saa homman käyntiin. Kun lista lyhenee, on helpompi tarttua tympeisiin töihin.

Parvekkeelta on näkymä meidän oleskelualueelle, mikä helpotti homman sujumista. Pergola-alue on tähän aikaan vuodesta mahtava, kun villiviini hehkuu punaisena ja jättiverbenat ovat kauneimmillaan. Ne saivat vielä jäädä - kunnossa kun yhä ovat. 

Uhrasin myös kokonaisen päivän lasten kamppeiden lajitteluun: kirppikselle, uffiin, kiertoon... Ja jos joku nyt ehdottaa, että eikö joskus voisi vaan relata, niin tiedoksi: sitä on tullut tehtyä liiankin kanssa viime vuodet. Kaappien ja tekosyiden rajallinen tila on tullut vastaan.

Ehdin myös laiskotella. Ajan kuluksi olen lukenut puutarhahistoriaa. Sen innoittamana teimme Johannan kanssa myös aiheeseen liittyvät podcastjakson. Kuuntele uusin Puhetta puutarhasta -tuotos alla olevasta soittimesta. Kirjoitin aiheesta myös artikkelin Versoilevan sivuille. 

Podcastit ja äänikirjat ovat olleet tälläkin kovalla käytöllä. Parasta hupia työn lomaan!

Versoileva · 097 Tasattu - Puutarhataiteen historian sanastoa

SHARE:

Myrskykukkia

Olen ollut viimeiset kaksi päivää samoissa puuhissa kuin moni muukin somen kuvavirran mukaan: olen saksinut korin ja maljakoiden täydeltä leikkoja myrskyn alta. Olen kerännyt surutta isot määrät daalioita kimpuiksi. Mieluummin näin kuin se vaihtoehto, että sade ja tuuli riepottavat herkkiä kukkavarsia. 

Olen erityisen iloinen siitä, että vaikka syksy on saapunut meidänkin puutarhaan niin silti on mitä kerätä. Ja katsokaa näitä ihanuuksia. Ei ihan mitä tahansa kukkia vaan juuri niitä kesän kauneimpia. Syyskesä ja jopa syksy ovat leikkokukkien parasta aikaa. Juuri nyt kukkivat daaliat, kaunopunahatut, kellopeipit, kiinanasterit, jättiverbenat ja monet muut ihanuudet. Villiviinin versoissa on jo punaista ja eukalyptus on kasvanut sellaisiin mittoihin, että siitä raaskii leikellä surutta. 

Tein kaksi suurta kimppua sisälle. Nyt toivotaan, että myrsky ja syyssateet eivät katko kaikkia kukkia. Leuto syksy on mahdollistanut poikkeuksellisen kauniin daaliasyksyn. Ensimmäinen kylmä yö koituu aina kertaheitolla daalioiden kohtaloksi. Toivoisin, että kukinta jatkuu vielä hieman. 

Kukkaista syksyä kaikille!

SHARE: