näkemiin ensi kesään

Ensimmäinen pakkasyö tietää syyskesän loppua. Johan tästä saatiinkin pitkää nauttia. Silti on yhtä haikeaa sanoa näkemiin ensi kesään. Keräsin valtavat määrät leikkoja viime viikkojen aikana, kun odottelin milloin pakkasherra saapuu.

Huominen on hyvää aikaa tyhjentää viimeisiä suuria ruukkuja. Daalioiden nosto saa vielä odottaa. Annan paleltuneiden varsia olla noin viikon verran ennen kuin nostan juurakot ylös. 

Olen erityisen iloinen siitä, että satsasin juuri tänä kesänä uusiin erilaisiin daalialajikkeisiin. Suurikukkaisen Cafe au Laitin lisäksi penkeissä kukki useita erilaisia persikan ja vaaleanpunaisen sävyisiä lajikkeita. 

Esikasvatin daalioiden kavereiksi kiinanastereita nimenomaan kukkakimput mielessäni. Sävyt sopivat vielä paremmin yhteen kuin osasin odottaa. Näitä lisää ensi vuonnakin. 

Ihanaa puutarhasunnuntaita!

Viikon parhaat

Juttelin tossa pari päivää sitten Instagramissa siitä miten koville pimeä kausi ottaa. Koen asian joka vuosi rankemmaksi. Tuntuu, että keho ei kestä tätä enää. Hiukset tippuvat päästä, joka paikkaan särkee ja väsyttää. Sain paljon viestejä. En todellakaan ole asian kanssa yksin. Minulta kysyttiin myös, että millä pää kestää. 

Hieman klisee, mutta kiitollisuus ja optimisuus auttavat. Ja niiden avullaa jaksan lähes mitä vain. Iloitsen paljon pikku jutuista. Kiinnitän huomiota siihen mitä hyvää on arjessa. Olen usein tosi tyytyväinen. Päätin kasata viikon parhaat. Mitä kaikkea mahtuu 7 päivään. 

Säännöllinen lenkkeily | Olen käynyt kävelylenkillä lähes päivittäin. Olen täysin addiktoitunut askelmittariin ja  en hevillä luovu kävelystä. Jaksan riemuita lähes päivittäin siitä, että tästä on tullut rutiini. 

Mittauskeikka ystävän kanssa | Hivenen rankka, mutta ihana työpäivä ystäväni Riinan kanssa pihaa mittaamassa. Tämä fellow-bloggaaja on nimittäin myös pihasuunnittelija. Päivä oli tosi antoisa. Jaoimme samalla vinkkejä ja pallottelimme ideoita. Päivän päätteeksi kävimme ajelulla Kulosaaressa katselemassa taloja ja pihoja. 

Hevosten rapsuttelu | tytär aloitti ratsastunnit lauantaisin. Minun onnekseni paikka on tuttu ja kaverini tekee siellä tallihommia samaan aikaan. Hän kierrättää minua rapsuttamassa eläimiä. Viime lauantain vietin parin ihanan issikan kanssa. Tuli niin hyvä mieli. 

Hoitokoira tulossa | Sovin erään rescueyhdistyksen kanssa, että meille voi tulla hoitokoira odottamaan uutta kotia. Sally tulee meille marraskuun alussa. Sain jo koirasta kuvia. Ihanaa saada koiraelämää kotiin taas. Olen melko liikuttunut, että koira pääsee pois kylmältä tarhalta juuri talvea vasten. Pieni teko, iso vaikutus. 

Kaapit kasattu | Olkkariin tuli uudet hyllyt. Ne piti kasata. Vaikka kasaaminen ei niin ilahduttanut, niin valmistuminen kyllä sitäkin enemmän. 

Ekat sipulit istutettu | Eka satsi sipuleita maassa. Olen samalla leikellyt perennoja matalaksi ja kitkenyt kukkapenkkejä. Miten rentouttavaa ja palkitsevaa. 

Tuntematon sotilas | Katsoin poikani kanssa  Tuntemattoman sotilaan (sen vanhan). Ei saatu kumpikaan kaikesta selvää. Ihana hetki teini-ikäisen kansssa. 

Vohvelit | Tarvitseeko sanoa enempää? Kyllä ne mansikkahillo ja Kaslinkin kaurakermavaahtokin ilahduttivat. 

100 podcastjakso | Ihan hullu homma tahkoa viikottain podcastjaksoja. Mutta niin vaan valmistui 100:s jakso Puhetta puutarhasta -podia. Jos et vielä eilen ehtinyt, voit kuunnella juhlajakson tosta alapuolelta. 

Versoileva · 100 - Kysy sinä - me vastaamme!

Ihanaa viikkoa kaikille! 

Lokakuu - mikä ihana syy kerätä kukkia

Lokakuu - mikä ihana syy kerätä itselleni kukkia. Olen kerännyt ennätysmäärän leikkoja tämän kuun alussa. Daalioita ja astereita omasta pihasta sitä mukaan, kun niitä aukeaa, kunnan kukkakepellolta auringonkukkia. Tällaiset kelit eivät ole itsestäänselvyys, ja siksi nautin jokaisesta maljakollisesta .

Muutamat aurinkopäivät ovat olleet syksyn pelastus, Kun pimeä kausi alkaa, olen normaalisti valmis kömpimään talviunille. Nyt virtaa on ihan eri tavalla. Pitkä sysipimeä kausi ei kauhistuta niin paljon, kun se lyhenee jostain päästä.  En jaksa edes esittää olevani 4 vuodenajan ihminen. Väsyn pimeydessä, hiukset putoavat päästäni ja tahti hidastuu. Yritän löytää iloa pienistä hetkistä. Sillä selviän aina pimeästä kaudesta. 

Tällä hetkellä näihin asioihin kiinnittää huomiota myös koronan takia. En juuri käy julkisilla paikoilla missä on paljon ihmisiä. Siksi hyvät ulkoilukelit ja kukkapellot ovat erityisen tärkeitä tänä vuonna. 

Niin pitkään tämä poikkeustilanne on jatkunut, että uskon sen muuttavan jokaista jotenkin pysyvästi. Arvostetaan lähimatkailua, pieniä arkisia asioita, etätyömahdollisuutta.  En usko, että palaamme enää ikinä 2019 normaaliin. Jostain muusta tulee se uusi normaali.

Nyt toivon, että edes satunnaisia aurinkopäiviä riittää koko lokakuulle. Toivon, että tänä vuonna saadaan lunta. Ja tammikuusta eteenpäin voisi jo pilkistellä aurinko. Nyt keskityn kukkikimppuihin, villasukkiin, ulkoiluun ja takkatuleen. Kyllä se tämäkin säkkipimeä kausi  taaa jotenkin taputellaan. 

 Leppoisaa sunnuntaita!

Minä suuntaan nyt uusia hyllyjä kasaamaan ja laitan oheen leffan pyörimään. Ja takan päälle.  Ja villasukat jalkaan. 

Lyyraviikunan latvomishommia

Olin jo heittämässä lyyraviikunan kompostiin, kun päätin vielä antaa sille uuden mahdollisuuden. Ei muuta kuin sakset käteen ja latvontahommiin. 

Myönnän, että hontelo kasvi on huonon kasvatuksen tulos. Kyseessä on kuvausrekvisiitta, jos en raaskinut luopua, mutta laiskuuksissani nakkasin sen kasvihyllyyn takariviin (liian vähän valoa) ja hoidin sitä kuten kaikkia muita kasvejani (liian vähän vettä). Lyyraviikuna on helppo hoitaa, mutta se on melko tarkka kasvi. Se tarvitsee paljon valoa ja tasakostean mullan. 

Onnekseni latva voi hyvin. Ei yhtään ruskistunutta tai laikullista lehteä. Kasvi on ehdottomasti pelastamisen arvoinen. Tämänhän voi juurruttaa vedessä tai mullassa. Päätin lykätä suoraan ruukkuun ja opetella kunnolliseksi kastelijaksi. Kuukausi latvomisen jälkeen, kasvi voi loistavasti. Olen muistanut kastella sitä riittävän usein.

Leikkasin tuon lehdettömän välikappaleen pois ja säästin myös ruskistuneen emokasvin. Odotan mielenkiinnolla alkaako se haarautua, jos jaksan hoitaa ja kastella emoa yhtä hyvin kuin pistokasta. Ei tässä mitään menetettävääkään enää ole. 

Kasvien kanssa ei kannata pelätä. Ne ovat yllättävän sitkeitä. On kiva kokeilla ja opetella uutta kasvien kanssa. Toivoisin, että netistä löytyisi vielä enemmän ohjeita kuvien kera, joten tein lyyraviikunan latvomisesta ohjeet Versoilevan artikkeliin. Käy ihmeessä lukemassa, jos kotonasi on vastaava hujoppi kuin meillä. 

Leppoisaa sunnuntaita!