Lyyraviikunan latvomishommia

Olin jo heittämässä lyyraviikunan kompostiin, kun päätin vielä antaa sille uuden mahdollisuuden. Ei muuta kuin sakset käteen ja latvontahommiin. 

Myönnän, että hontelo kasvi on huonon kasvatuksen tulos. Kyseessä on kuvausrekvisiitta, jos en raaskinut luopua, mutta laiskuuksissani nakkasin sen kasvihyllyyn takariviin (liian vähän valoa) ja hoidin sitä kuten kaikkia muita kasvejani (liian vähän vettä). Lyyraviikuna on helppo hoitaa, mutta se on melko tarkka kasvi. Se tarvitsee paljon valoa ja tasakostean mullan. 

Onnekseni latva voi hyvin. Ei yhtään ruskistunutta tai laikullista lehteä. Kasvi on ehdottomasti pelastamisen arvoinen. Tämänhän voi juurruttaa vedessä tai mullassa. Päätin lykätä suoraan ruukkuun ja opetella kunnolliseksi kastelijaksi. Kuukausi latvomisen jälkeen, kasvi voi loistavasti. Olen muistanut kastella sitä riittävän usein.

Leikkasin tuon lehdettömän välikappaleen pois ja säästin myös ruskistuneen emokasvin. Odotan mielenkiinnolla alkaako se haarautua, jos jaksan hoitaa ja kastella emoa yhtä hyvin kuin pistokasta. Ei tässä mitään menetettävääkään enää ole. 

Kasvien kanssa ei kannata pelätä. Ne ovat yllättävän sitkeitä. On kiva kokeilla ja opetella uutta kasvien kanssa. Toivoisin, että netistä löytyisi vielä enemmän ohjeita kuvien kera, joten tein lyyraviikunan latvomisesta ohjeet Versoilevan artikkeliin. Käy ihmeessä lukemassa, jos kotonasi on vastaava hujoppi kuin meillä. 

Leppoisaa sunnuntaita!

SHARE: