Viipurin Jasmin - terveisiä kotihoidosta

Meillä majailee hoidossa tällä hetkellä tällainen ihana sohvakoira, sylimyyry nimeltä Jasmin. 06/20 syntynyt hauveli on vielä ihanan pentumainen, mutta se taitaa jo monta kotikoiran oppia. Ennen kaikkea Jasmin on iloinen, aktiivinen, mutta rauhallinen pakkaus. Muiden rescueiden tapaan, hellyys on Jasminille kaikki kaikessa. 

Teen kotihoitajan hommia vapaaehtoistyönä Viipurin Koirille, mistä rescue-koirat tulevat Suomeen odottamaan loppuelämän kotia. Näin koira pääsee pois tarhalta, ja potentiaaliset omat ihmiset voivat tavata koiran livenä. Tässä odotellessa meidän perhe opettaa Jasminille kotikoiran tärkeitä taitoja. Ilahduttavinta on, että Jasmin on jo lähes sisäsiisti. Vahinkoja sattuu vain, jos lenkkiväli on liian pitkä. Koira kyllä tajuaa jo jutun juonen. 

Meillä Jasmin on ainoana koirana. Jasmin arastelee vain uusia ihmisiä, kaikkea muuta koira on touhottanut varsin reippaasti. On aina ihanaa, kun koira uskaltaa lenkkeillä. Ja sitä Jasmin rakastaa. Lumi on paras, ja lenkki kulkee kaduilla ja metsässä. Siksi kotoilu on vastapainoisesti tosi rauhallista. Jasmin nukuskelee ja leikkii itsekseen, kun minä teen töitä. Lelujaan Jasmin rakastaa. En ole ennen tainnut tavata koiraa, joka tykkäisi näin paljon leluista. Jasmin jemmaa ja etsii sekä nakkelee ja haeskelee lelujaan. 

Jasmin oli alkuun kotihoidossa kerrostalossa, jossa se stressasi talon ääniä. Rauhallisessa omakotitalossa ei ole tätä ongelmaa ollut, vaikka on täälläkin ääniä. Lenkillä Jasmin pelkää ainoastaan kaukaa kantautuvia koiran haukkuääniä. Silloin tulee kiire kotiin. Vastaan tulevia koiria Jasmin tervehtii innokkaasti, leikkien ja varovasti. 

Jasmin vaikutti aluksi tosi aralta, kun haimme koiran edellisestä kotihoitopaikasta. Siksi oli hämmästyttävää, miten nopeasti se tänne asettui. Koira nostettiin autosta häkkeineen sisään, josta se sai tulla omia aikojaan ulos tutustumaan. Alle vuorokaudessa koira oli kiinnittynyt minuun ja pötkötti tyytyväisenä selällään sylissä rapsutettavana. Myös meidän teini-ikäinen tyttö kelpaa vallan mainiosti. Miehiä Jasmin aristaa enemmän. Mies ja poika ovat jatkuva ihmetyksen ja säikkymisen aihe. Namit ja rapsutukset kuitenkin jo kelpaavat, joten uskon, että hyvä siitäkin tulee. 

Näin kotihoitajana oli tosi kiva nähdä koiran siirtyminen kodista toiseen. Uskon, että Jasmin siirtyy yhtä helposti omaan loppuelämän kotiinsa, kun sopiva kotiehdokas löytyy. Se helpottaa hoitajankin mieltä, koska kyllä näihin karvapyllyihin kiintyy ihan jokaiseen. Meidän edelliset hoitolaiset ovat saaneet mitä parhaimmat omat ihmiset. Uskon ja toivon, että myös Jasmin löytää omansa. 

Jos koiran kotihoito innostaa, tutustu Viipurin Koirien kirjoitukseen aiheesta. Jos innostuit Jasminista, löydät sen tarkat tiedot täältä. Päätöksen Jasminin adoptoinnista tekee Viipurin Koirien koiravaraaja ja yhdistys. Adoptiohakemukset osoitetaan suoraan yhditsykselle. 

Ihanaa, lumista viikkoa kaikille!

SHARE: