Seikkailija Dora uuden elämän edessä

Meille saapui kotihoitoon Viipurin koirien rescue Dora. Tämä lempeä jättiläinen on kuin pehmeä nalleakarhu. Sen hymyilevä suu, koko ja karvaisuus saa joka kerta hyvälle tuulelle. Dora on kaikessa rakastettavuudessaan kerrassaan valloittava.  Voisin veikata, että Dorassa on paljon alaskanmalamuuttia tai huskya, joten uudella omistajalla on hyvä olla reilusti koirakokemusta.

Dora seikkaili meille Viipurista viime perjantaina. Koira on syntynyt arviolta jo 2014. Varmuutta iästä ei ole. Viipurilaiselle tarhalle sen toivat edelliset omistajat, jotka muuttivat alueelta pois. Koiran vaihtoehdot olivat katu tai tarha. Onneksi hyväsydäminen tarhanpitäjä otti Doran huomiinsa. 

Dora oli huomattavasti isompi, kuin miltä se kuvissa näytti. Onneksi Dora on ollut superhelppo. Turkissa oli kyllä työmaata pesun suhteen, mutta koska koira antoi kärsivällisesti pestä, niin kaikki sujui hyvin. Dorasta huomaa, että se todella on entinen kotikoira. Doraa on helppo käsitellä ja hoitaa. Se on selvästi tottunut siihen. Koira odottaa nätisti ruokaa ja ottaa hellästi namit kädestä. 

Doraa on ihanaa ulkoiluttaa, koska näin kaunista remmikäytöstä meillä ei ole nähty ikinä. Dora ei vedä tai hötkyä. Ohitukset autoista, ihmisistä ja koirista sujuvat hienosti ja rähjäämättä. Valjaat olivat kummastus, mutta nekin saadaan päälle jo hienosti. 

Meille kerrottiin, että Dora hallitsee venäläisiä käskyjä. On ollut hauskaa kokeilla (namien kanssa) mitä koira hoksaa tehdä suomenkielisillä käskyillä. Toistaiseksi ovat onnistuneet 'istu', 'maahan', 'tänne' ja 'tassu'. Tassut tällä kaverilla muuten ovat kokoa XL. Niitä se ohjentelee ihanan hellästi. 

Dora tarvitsee hyvin aktiivisen kodin. Vaikka koira rauhoittuu hienosti sisälle, kuvaa Doraa parhaiten vapauden kaipuu. Kaveri on jo kokeillut ulko-oven avaamista monta kertaa itsenäisesti. Dora ehdottelee myös lenkkejä mielellään. Koska Doran lihaksisto ei vielä ole niin hyvässä kunnossa, ovat ulkoilut hitaita ja rauhallisia. Onneksi Doralle kelpaa myös tuulien haistelu ja maisemien katselu. Pääasia, että se saa olla ulkona. Meillä on ihmetelty omaa pihaa ja lähikulmia useamman kerran päivässä. Dora ei varsinaisesti hauku, mutta käy hieman levottomaksi, jos lenkkiväli on pitkä. Ei niinkään tarpeiden vaan vapauden kaipuun vuoksi. 

Dora on muuten täysin sisäsiisti. Koira suhtautuu lapsiin ihanan lempeästi ja käyttäytyy sisällä täysin moitteetta. Matalat ikkunat ovat Doran mieleen.  Tähystäminen on Dorasta ihanaa. Onhan ikkunan takana suuri maailma. 

Doran voi adoptoida Viipurin koirien kautta. Adoptiosta päättää yhdistys ja Doran koiravaraaja. Meillä Dora hoidossa siihen asti, että se löytää loppuelämän kodin. Jos kiinnostuit Dorasta, tutustuthan etukäteen myös yhdistyksen adoptio-ohjeisiin.